Koiranruoka ostoksilla | Mitä, mistä, kuinka nopeasti ja helposti?

Nykypäivänä verkkokaupat valttaavat maailmaa - myös eläinten ruoka- ja tarvikeosastolla. Olen yrittänyt suosia perinteisempää kaupankäyntimuotoa, ja käydä kivijalkaeläinliikkeissä ostamassa ruoat ja tarvikkeet. Hyvä puoli paikallisissa eläintarvikeliikkeissä on ehdottomasti asiakaspalvelu: asiakaspalvelijan kanssa voi keskustella tuotevalinnasta ja hän voi asiantuntijuudellaan auttaa päätöksen teossa. Eläinkaupoissa on sekin hyvä puoli, että sinne voi otta lemmikin mukaan ja varmistaa vaatetuksessa, pedeissä ja kantolaukuissa se oikea koko ja istuvuus. Kontakti siis ennen kaikkea.

Fyysisen lemmikkiliikkeen suurin ongelma on taas sitten sen hankaluus. On hankala vertailla tuotteita ja hintoja: Jälkikäteen harmittaa jos omiin tarpeisiin osuvamman tuotteen toisesta liikkeestä. Toisekseen etukäteen ei voi tietää liikkeen tuotetarjontaa, mikä saattaa tuottaa turhautumista, jos haluaa tarjota lemmikillensä tiettyjä tuotteita tai brändejä. Kolmannenksi ongelmaksi saattaa muodostua sijainti, ainakin omalla kohdallani. Yksikään lemmikkiliike Poriss ei sijaitse sellaisessa paikassa, että sinne olisi helppo ja vaivaton pistäytyä hoitaessaan muita asioita: Aina siis täytyy varta vasten lähteä käymään lemmikkiliikkeessä. Ja kun siihen päälle lisää sen, että haluamme ostaa sitä tiettyä kissanhiekkaa ja meidän täytyy ostaa sitä tiettyä kissanruokaa, jota saa vain eläinlääkäreiltä tai apteekista, ja kaiken tämän päälle haluamme ostaa tiettyn merkkistä koiranruokaa, niin onhan siinä soppa sekaisin! Näiden tarpeiden yhdistäminen kivijalka-lemmikkiliikkeeseen tietää noin 2 tunnin reissua ympäri kaupunkia.

Muffin tyhjä kuppi odottelee ruokaa.

Vaihtoehtona ovat todellakin verkkokaupat. Lemmikkiverkkokaupat helpottavat arkea: voit kotoa käsin vertailla eri verkkokauppojen tuotteita, hintoja ja kuljetusaikoja. Esimerkiksi Musti ja Mirri ja porilainen Tassucat tarjoaa ilmaisen toimituksen, jos haet tilauksesi heidän fyysisestä liikkeestään. Tämä on hyvä järjestely, jos Musti ja Mirri sattuu sijaitsemaan optimoidulla paikalla arkisten reittiesi varrella.


Itse todennäköisesti tilaisin Musti & Mirri liikkeestä tällä tavalla noutopalvelu tuotteita ja noutaisin sen automarkettireissun yhteydessä. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu se, että heillä ei ole valikoimassaan haluamaani koiranruokaa oikeassa kokoluokassa (2 kg on hyvin pieni ja 10 kg liian suuri koiranruokasäkki).

Verkkokauppa ja tällainen ilmainen noutopalvelu onkin vielä vuonna 2014 hyvä kilpailuetu myös pienille lemmikkiliikke-yrittäjille, mutta tulevaisuudessa se alkaa olla välttämättömyys selviämisen näkökulmasta. Ja ei pelkät tuotevalikoimat verkkosivuilla ei enää riitä, koska asiakkas ei ole halukas ottamaaan riskiä hinnoittelun suhteen: tuotteiden hinta ei saisi nykymaailman verkkosivuilla olla enää liikesalaisuus. Sehän on selvä jokaisen asiakkaan näkökulmasta, mutta ei valitettavasti yritysten. Toivottavasti mahdollisimman useat yrittäjät ymmärtäisivät tämän lähiaikoina: vaikka yrityksen strategiana ei ole hinnoittelu, niin se ei tarkoita, etteikö hinta tulisi olla asiakkaan saatavissa verkossa. Koska yleensä asiakas valitsee ryhtyä sen yrityksen asiakkaaksi, joka on avoin hinnoittelusta!

Niinpä päädyin hinnan ja koon perusteella kokeilemaan kansainvälisesti Euroopassa toimivaa saksalaista verkkokauppaa zooplus.fi. Olin hyvin positiivisesti yllättynyt verkkokaupan nopeudesta ja palvelusta: tilaus käsiteltiin saman päivän aikana ja saapui kotiovelleni 4 päivää myöhemmin. Ja ei, en maksanut kotiinkuljetuksesta erikseen, koska jos tilaus on vähintään 50 euroa, niin toimitus on ilmainen. Tämä on juuri se, etu millä verkkokauppa voittaa kivijalkakaupan: Minun ei tarvitse raahata niitä painavia eläintenruokasäkkejä ympäri kaupunkia, vaan ne toimitetaan kotiovelle. Kaikilla nimittäin ei ole autoa, tai vaikka olisikin niin bensa maksaa ja aika on kallista. Lisäksi myös ruokakaupoissa on kasvavana trendinä kotiinkuljetetut ostokset.

Onneksi myös muut lemmikkiliikkeiden verkkokaupat ovat lähteneet samaan teemaan mukaan: kunhan tilaat vähintään tietyllä summalla toimitus on ilmaista. Tosin kaikissa se ei ole kotiovelle vaan saattaa olla matkahuollon pisteeseen tai lähimpään postipisteeseen. Tästä esimerkkejä ovat HaukunPaikka.fi, Lemmikkistore, ja Eläintarvikekauppa Tämä todellakin motivoi tilaamaan tuotteita enemmän kerralla! En ole kaikkia näitä liikkeitä kokeillut vielä, joten en tiedä niiden toimituksen nopeudesta sen enempää.

Ruoan valinta on tarkkaa, vaikka ei sitä ulkonöstä uskoisi!

 Mitkäs ovat sitten nämä niin hankalat eläintenruoat, joiden takia emme jaksa juosta ympäri kaupunkia? Tällä hetkellä ne ovat Royal Canin Mini Dermacomfort 4 kg  ja Royal Canin Urinary s/o. 

Äänekäs terrieri | Haukkumisongelma ja ratkaisu

Meidän haukun suurin ongelma on aina ollut... no se haukkuminen. Terrierit ovat luonteeltaan yleensä itsepäisiä, hieman ärhäköitä ja äänekkäitä. Niin on meidänkin terrierimme. Kimeät äänet, koputus, toiset koirat ja kylään tulevat vieraat ihmiset: nämä kaikki aiheuttavat haukkumisreaktion. Ovat aina aiheuttaneet. Ja me tiedämme, että suurin syy tähän ongelmaan olemme me, omistajat. Haukkumisesta voi opettaa pois tai sitä voi ainakin hillitä. Meidän kärsivällisyys vaan ei ole riittänyt siihen. Mutta nyt me yritämme tätä jälleen, haukkumisen hillitsemistä.

Tätä projektia helpottaa huomattavasti elämä omakotitalossa. Lisäksi sitä helpottaa oviportti. Aloitamme harjoittelun kotona: ensin opettelemme, että ovikello/koputus ei tarkoita juoksemista ovelle ja haukkumista. Kun joku soittaa ovikelloa/koputtaa opettelemme, että vain yksi ihminen menee avaamaan oven ja muut jäävät Muffin kanssa odottamaan vierasta olohuoneeseen. Palkitseminen on erityisen tärkeää myös tässä opettelussa. Saapas nähdä miten meidän pojalle käy vanhalla iällä, oppiiko se vielä hillitsemään haukkumista?

Koiran tehtävä on haukkua, mutta ei arkisissa tilanteissa. Haukkumisen hillitseminen tuottaa turvaa myös koiravanhuksellemme, koska se oppii tietämään, että ihmiset pitävät huolta sen turvallisuudesta eikä toisin päin.

Muffi näytti enkeliltä jo nuorena, mutta onko se aina ollut hiljainen kuin enkeli?

Uni, tuo senioriherran leppoisin seuralainen

Herätyskello soi, kissa alkaa maukumaan, kiehnää jaloissa ja vaatii ruokaa. Ei jätä rauhaan ennen kuin tavoitteensa saavuttaa. Mitä tekee koiraherra? Vilkaisee omistajaansa, kääntää kylkeä ja tuhahtaa. Silmät sulkeutuvat ja tassut peittävät valon silmiltä. Tai sitten pää työnnetään peiton alle. Ennen se olisi ollut yhtä innoissaan aamutoimista, mutta kai se on nähnyt ne jo tarpeeksi monta kertaa.

Unelias Muffi

Seniorikoira Muffi ottaa kaiken irti aamuunistaan. Jos päätös olisi Muffista kiinni, niin jokainen päivä olisi sunnuntai. Koska sunnuntaisin nukutaan kymmeneen. Kun kutsu aamulenkille käy, niin eihän pörröpää voi sitä mitenkään vastustaa. Ensin täytyy vain saada makeat venyttelyt pois päiväjärjestyksestä. Sitten odotetaan, että omistaja tulee hakemaan flexin kanssa ulos.

Kaikki tietävät, että kasvuvaiheessa olevat koiranpennut tarvitsevat paljon unta. Mutta niin tarvitsevat seniorikoiratkin. Vanhenemisen ensimmäisiä merkkejä ovat juuri lisääntynyt nukkuminen. Unen vastapainoksi on kuitenkin tärkeää kehittää seniorikoiralle myös aktiviteetteja ja liikuntaa, näin myös taataan makoisat unet seuraavana yönä.

Seniorikoira tarvitsee hieman enemmän unta, niin myös Muffikin.

Muffilla oli aiemmin vuorokausirytmi hieman vinksallaan: se söi ja joi yön pimeydessä, sekä seikkaili ympäri kotia vahtien. Miksi ei, olihan se todennäköisesti nukkunut koko päivän, koska omistajat olivat olleet päivän työssä ja opiskelemassa. Nyt kun toisella meistä on mahdollisuus olla päivät kotona ja viihdyttää sekä aktioiva senioriamme tasaisemmin pitkin päivää, niin Muffin unirytmi on alkanut noudattaa omaamme. Tämä on etu meille kaikille. Enää vain kissaveli pitäisi saada nukkumaan öisin.

Yorkshirenterrieri | Turkinhoitoa pennusta senioriin

Mielestäni yorkshirenterrierin ihanin ja kamalin asia on sen turkki heti koirarodun luonteen jälkeen. Turkki on ihana: se on pehmeää, silkkistä, nopeasti kasvavaa, kuin ihmisen hiusta. Turkin ansiosta yorkista saa hyvin monipuolisesti trimmattua erinäköisen. Toisaalta turkki on kamala: se vaatii paljon töitä, harjausta, nyytitystä, takkujen selvittelyä ja pesua. Turkin työllistävä ominaisuus korostuu etenkin näyttelykoirilla, joten itse olen tyytynyt kotikoiriin. Kotikoirissa taas poikakoirilla turkin ongelmat tuntuvat korostuvan: jos turkkia kasvattaa edes hieman pidemmäksi sitä saa pestä lähes jokaisen lenkin jälkeen jaloista ja vatsan alta.

Muffin aikuisvuodet pidemmässä turkissa ja komeammissa ruseteissa.

 Olenkin pitänyt Muffin karvat lyhyinä lähes koko sen elämän. Lyhyt karva helpottaa sekä koiran että omistajan taakkaa, koska Muffi ei ole koskaan nauttinut kylvyistä tai kauneudenhoidosta. Vaikkakin kiltisti se paikallaan pysyy käskemättä jopa pari tuntia sitten kun innostun sen turkkia ehostamaan. Pentuajan jälkeen itsekkin innostuin karvan nyytittämisestä: olihan minulla silloin siihen aikaakin, koska elämässäni oli ylioppilaskirjoitukset ja välivuosi. Yliopisto ja työelämä eivät kuitenkaan ole olleet yhtä armollisia ajankäytön kannalta.

Nyt muistelen kaiholla Muffin mahtavaa karvankasvutahtia, komeita viiksi- ja partakarvoja, sekä paksua selkäturkkia. Vanhenemisen myötä turkki on ohentunut ja tullut hieman karkeammaksi. Mutta ei se haittaa, se kuuluu elämään. Harmaantuva vanha herra on kuin hyvä viini, se vain paranee vanhetessaan!

Muffi

Kaupunkilaiselämästä esikaupungin rauhaan

Olemme lähes aina eläneet kerrostaloasunnossa. Tällaisen pienen, vauhdikkaan ja toisinaan myös äänekkään terrierin persoonaan ei kaupunkilaiselämä ole oikein koskaan soveltunut. nsinnäkin kaupungissa on aina ollut liikaa meteliä ja meininkiä omaan koiramaiseen makuuni: kerrostaloissa naapurit kulkevat pitkin vuorokautta käytävillä, joten lepo on ollut lähes mahdotonta kun on täytynyt vahtia kuka heistä pyrkii sisälle. Kun vielä naapureiden kotiäänet ovat kuuluneet omaan kotiini niin on minulle ollut vaikea ymmärtää mihin reagoida ja mihin ei.Onhan meillä ollut konfliktejakin, joita on yritetty ihmismäisesti selvittää, mutta kyllä se pientä koiraa ihmetyttää, että miksi ei saa haukahtaa jos siltä tuntuu!

Toinen asia, mikä kaupunkielämässä minua ei ole koskaan viehättänyt, on lenkkeily. On stressaavaa yrittää tutustua uusiin kavereihin, ihailija-ihmisiin ja vielä keskittyä omiin sosiaalisiin tarpeisiinsa merkkaamisessa, kun joka toisella yrityksellä minua kielletään sitä tekemästä! Mikä järki on lähteä lenkille jättämään puumerkkejään tutuille, jos sitä ei saa edes tehdä minne haluaa? Ihmiset ovat sikäli hassuja. Lisäksi ainainen liikenteen meteli, autojen liikehdintä, pyöräilijät, kävelijät... Huh, kyllä niissä riittää pienelle ja uteliaalle koiralle liikaa aktiviteettia kun pitäisi todellakin keskittyä siihen ensisijaiseen.

Muffi esikaupungin rauhassa.

Esikaupunkielämä on enemmän minuun makuuni: ei ole aina kiire ja luontoa on enemmän. Erityisesti puut ovat mieleeni lenkillä. Lisäksi aina toisinaan saa jopa tehdä  pitkän lenkin ilman, että tapaa ketään. Autoja ja pyöriä näkee harvakseltaan, joten niitäkään ei tarvitse pelätä. Ne harvat ihmiset, joita tapaan saattavat jopa tervehtiä! Ja ovikellokin soi harvemmin ja aina siellä on entuudestaan tuttuja ihmisiä.

Ennen kaikkea oma ulko-ovi ja piha ovat mieleeni. Ei tarvitse enää avata useita ovia ja mennä siihen ihmeelliseen kopperoon, jota ihmiset kutsuvat hissiksi, päästäkseen ulos. Koko maailma odottaa minua yhden oven takana ja näen mitä siellä tapahtuu ikkunasta. Ikkunasta ulos katseleminen onkin ollut lempipuuhaani sisällä: siellä saattaa nähdä vaikka mitä.

Yorkshirenterrieri Muffi

Kyllä minä olen nämä rauhalliset eläkeläispäiväni ansainnut lähellä luontoa, esikaupungin rauhassa ja turvassa. Elämä ei ole enää läheskään yhtä stressaavaa.

Seniorikoiran aktiviteettejä ja leikkejä | Uuden oppiminen

Koirien elinikä vaihtelee suuresti. Siispä vanhuus ja seniorikoira tarkoittaa yleensä eri ikää eri roduilla. Jos vedetään mutkat mahdollisimman suoriksi niin isommat koirarodut elävät lyhyemmän elämän kuin pienet koirarodut. Itselläni ei ole isoista koiraroduista kokemusta: minulla ja perheelläni on ollut kotikoirana ainoastaan yorkshirenterrierejä ja yksi kettuterrieri. Mutta olen ymmärtänyt, että isommat koirarodut elävät keskimäärin 8-12 ikävuoteen siinä missä pienempien koirarotujen elinikä vaihtelee 14-18 vuodessa. Tässä on esimerkki TAULUKOSTA mistä voi päätellä erikokoisten koiratotujen odoteikää.

Rotujen ikäodotusten lisäksi on vanhenemiseen, sen merkkeihin ja ilmenemiseen vaikuttaa myös koirayksilö. Toiset, kuten meidän Muffimme temmeltää kuin pentu konsanaan, siinä missä sen ikätovereista osa alkavat jo hidastua liikkeiltään ja rauhoittua luonteeltaan. Muffin käytöksessä ei vielä näykkään kovin paljon vanhenemisen merkkejä lisääntyneen unimäärän lisäksi. Muutokset ovat vielä ensisijassa visuaalisia.

Muffi päivänokosilla.

Vanhetessaan koira tarvitsee uusia kokemuksia, virikkeitä ja vaihtelua. Tämän vuoksi myös me päätimme keksiä Muffille uusia leikkejä ja uutta opittavaa. Muffi osaa ennestään istua, antaa tassua, nostaa jalkaa, tulla luokse ja hakea tiettyjä asioita käskystä. Joskus pentuna se osasi myös kieriä ja antaa vasenta ja oikeaa tassua erikseen. Päätimme aloittaa uusien temppujen opettelun hitaasti, mutta varmasti niin, että ensin palautetaan vanhat unohtuneet taidot takaisin ja sen jälkeen siirrytään kokonaan uusiin temppuihin.

Ensimmäisenä on vuorossa vasemman tassun antaminen istumisen yhteydessä. Tätä olemme harjoitelleet nyt kolmen päivän ajan noin 10-20 min kerrallaan, riippuen siitä kauanko Muffi jaksaa keskittyä. Aina kun olen sanonut "vasen" ja ottanut tassun käteeni annan Muffin nuoleskella lempiherkkuaan, kuivattua kanan sydäntä. Sitten kun tassu nousee omillaan Muffi saa syödä sen. Ensimmäisenä harjoittelun aikana vasen tassu nousi kahdesti itsekseen sinnikkään harjoittelun tuloksena. Toisena päivänä vain kerran. Kolmantena päivänä tassu nousi käskystä ensimmäisellä kerralla! Hienoa, kokeilemme vielä huomenna uudestaan ja sitten siirrymme oikeaan tassuun!

Takaisin uusien temppujen ääreen Muffi?

Tällainen harjoittelu on hauskaa ja palkitsevaa sekä omistajalle että koiravanhukselle! Mutta ennenkaikkea se on erinomaista aivojumppaa koirallesi, edesauttaa sen hyvinvointia ja pitää sen mielen virkeänä.

Koti turvallisena tilana | Oviportti kodin tilanjakajana

Muffi on muuttanut useita kertoja elämänsä aikana. Yhteensä kaikkiaan 9 kertaa. Se tuntuu hurjalta määrältä jopa ihmiselle saatika kotikoiralle. Viime kesänä Muffi muutti (toivottavasti) viimeistä kertaa. Aiemmat kodit ovat olleet pieniä: kaksioita, kerran yksiö ja kerran jopa kolmio. Nykyinen omakotitalo tuntuu siis varmasti hurjan isolta näin pienelle hauvalle. Ja sen myös huomaa, Muffi seurailee joka paikkaan, koska on tottunut olemaan samassa huoneessa omistajiensa kanssa. Kaksiossa asuessa on nimittäin aina näköyhteys toisiinsa.

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pikkukoiria. /Muffi

Mutta entä sitten kun omistajat ovat poissa tai nukkuvat? Silloin Muffilla on tapana tepastella ympäriinsä, nuuskien, tutkien. Siinä menee helposti hukkaankin. Vielä puolen vuoden asumisen jälkeenkin Muffi löytää uusia koloja ja paikkoja tutkia kodissamme. Toisinaan Muffia hermostuttaa kun on niin paljon tilaa: ulko-oviakin on 4 ja ikinä ei tiedä mistä omistajat tai vieraat tulevat sisälle. Parhaiten tämän tilanteen huonot puolet huomaa kun jättää Muffin kotiin yksin: se ei osaa rentoutua, vaan seikkailee ympäri taloa, juo paljon ja joskus käy jopa merkkaamassa ulko-ovilla - sisäpuolella. Tämä ei ole ollenkaan hyvä asia.

Niinpä päätimme hankkia Muffin omaksi turvaksi oviportin. Näin Muffi voi viettää aikaa pienemmässä tilassa, rentoutua, nukkua ja leikkiä turvallisesti. Rajattu tila yksin ollessa on tehnyt sille hyvää ja suosittelemme oviporttia kaikille sellaista harkitseville ehdottomasti. 2-kilon koiralle lähes 150 neliön reviiri on aivan liian suuri yksin vahdittavaksi. 10-30 neliön kokoinen reviiri on paljon järkevämpi ratkaisu: sellaiseen Muffi on jo entuudestaan tottunut ja siten se tuntuu turvalliselta.

Oviportti tuo turvallisuutta seniorikoiralle. /Muffi

Ja saahan sitä rellestää ympäri taloa sitten aina kun me omistajat olemme paikalla!

Ruokavalio ja ravintolisä | Apu ihon ja turkin hoitoon

Nyt lähtivät nappulat vaihtoon ja ruokavalion tueksi tulee lohiöljyä ravintolisäksi.

Havaitsimme nimittäin Muffilla uuden ilmiön, joka on kuonon kaljuuntuminen. Olemme jo aiemmin huomanneet sillä aiemmin ihottuman oloista hilseilyä kuonossa. Eläinlääkäri sanoi, että se voi olla mitä vain: ruoka-allergiaa, kuppi-allergiaa, stressiä tai jotain muuta. Joka tapauksessa ihottuman/hilselyn alkuperää on koiralla hankala selvittää, varsinkaan kun mitään suurempia muutoksia ei ollut tapahtunut lähiaikoina ruokavaliossa tai muussakaan. Vehnäallergia oli lääkärin mukaan yleisin allergia koirilla, mutta täytyy kyllä sanoa, että vehnätöntä koiranruokaa on hyvin vaikea löytää. Tai jos sitä löytää on se kallista. Varsinkin kun ottaa huomioon sen, että Muffinen on hyvin tarkka siitä mitä syö.

Seniorikoira Muffi

Olimme muutenkin jo harkinneet siirtyvämme seniorikoiranruokaan, mutta nyt päätimmekin vaihtaa Muffin ruokavalion sellaiseen, joka edesauttaa turkin kasvamista ja ihon hyvinvointia, sekä sisältää omega-3 rasvahappoja. Samalla hankimme sille myös lohiöljyä ravintolisäksi, koska sitä suositeltiin myös tällaisiin ongelmiin.

Koiran karvanlähtö ja kaljuuntuminen voi hyvin olla merkki vanhenemisesta. Onnin, Muffin jo edesmenneen isoveljen, turkki harveni vanhenemisen myötä ja juuri kuono kaljuuntui lähes kokonaan. Muffin kuonon kaljuuntuminen saattaa siis olla merkki vain vanhenemisesta, koska sen turkki on muutenkin alkanut muuttua erilaiseksi. Toisaalta, lohiöljy-ravintolisänä ja sen sisältämät rasvahapot tuskin ainakaan haittaavat rakkaan seniorikoiramme hyvinvointia ja terveyttä: lukemani perusteella siitä on hyötyä turkin ja ihon lisäksi myös aivoille, solukalvoille, munuaisille, verisuonille, immuunijärjestelmälle ja näkökyvylle.

Muffin nappisilmäinen tapitus.

Tällä uudella ruokavaliolla toivomme taas lisää onnellisuutta, terveyttä ja hyvinvointia ihanalle sekä uskolliselle seniorikoirallemme Muffille!

Blogi seniorimaisesta koiranelämästä

Miksi päätimme alkaa kirjoittaa blogia seniorimaisesta koiranelämästä?

Viime viikonloppuna pidimme yhteistä groomaushetkeä hieman pidemmällä kaavalla. Arkisen harjauksen ja pääkarvojen kiinnittämisen lisäksi päädyimme trimmauspuuhiin Muffin kanssa. Muffi on hyvin eloisa ja iloinen koira, joten aina välillä unohdamme, että sillä ikää jo riittää. Kuitenkin tällaisissa yhteisissä hetkissä herkistyimme jälleen kerran ymmärtämään, että vanhalla herra harmaantuminen on lisääntynyt, karvanlaadussa alkaa näkyä ja tuntua muutoksia ja kuono on alkanut kaljuuntua. Muffista myös huomaa kuinka vanhenevalle koiralle uni ja lepo ovat päivän pääaineita. Päädyin googlailemaan koiran vanhenemiseen liittyviä artikkeleita ja blogauksia - mutta niitä ei paljoa löytynyt. Tämä on valitettavaa, koska kuten pennutkin, vanhemmat koirat tarvitsevat erityishuomiota ja -huolenpitoa. Seniorikoiran kanssa eläminen on ihanaa, mutta erilaista. Ja sen huomioiminen on tärkeää.

Niinpä päätimme omaksi iloksemme, muistojen tallentamiseksi ja muiden tiedon lähteeksi alkaa bloggaamaan siitä minkälaista on seniorikoiran elämä.  Pääosassa on siis tällä hetkellä 9-vuotias, 2-kiloinen yorkshirenterrieri Muffi ja Muffin perhe.

Aihepiireihin kuuluvat vanhentumisen mukana tulevat ilot, surut ja uudet kokemukset. Kiinnitämme erityishuomiota seniorikoiramme ruokavalioon, aktivoimiseen ja hyvinvointiin, koska toivomme sille vielä pitkää ja onnellista elämää, sekä paljon uusia ja innostavia kokemuksia. Lisäksi haluamme innostaa myös lukijoitamme kiinnittämään erityistä huomiota oman seniorikoiransa tarpeisiin!

Seniorikoiralle uni ja lepo ovat päivän pääaineita.

Hännänheilutuksin ja tassukkain terveisin,
Muffi perheineen <3

Muffin omakuva

Hei, olen Muffi, vuonna 2004 lokakuussa syntynyt yorkshirenterrieri. 9 vuoden seikkailut ovat siis takanani ja kyllähän niitä seikkailuita onkin riittänyt. Suurimman osan elämästäni olen viettänyt kaupunkilaiselämää. Viime kesänä, 2013 pääsin kuitenkin viettämään hieman rauhallisempia seniorivuosiani omakotitaloon, jossa minulla on aivan valtava piha kokooni nähden. On siis paljon tilaa juosta ja leikkiä.

Muffin omakuva

Perheeseeni kuuluu omistajani, Liisa ja Jussi, mutta myös kissaveli nimeltä Chaplin. Vaikka Chaplin on "pikkuveljeni" niin on hän yli kaksinkertaisen kokoinen minuun verrattuna! Voitte siis vain kuvitella, että tällainen pieni 2-kiloinen ilopilleri saa aina välillä komentaa ja pitää puoliaan tuota maukuvaa, viheliäistä herkkusuuta vastaan. On se kumma, kun kissat eivät ikinä opi, että pöydälle ei saa hypätä, eikä ruokaa syödä ilman lupaa. Jotta komento pysyisi kotona, niin ilmoitan kissaveljeni pahuuksista tomerasti omistajilleni. Kaikesta huolimatta viihdyn Chaplinin kanssa hyvin ja meillä on  omat leikkimme. Kyllä Chaplin aina vieraat koirat voittaa!

Elämäämme kuuluu kyllä muutakin kuin kissan paimentamista. Rakastan lenkkeilyä yhdessä omistajieni ja kissaveljeni kanssa. Minusta ollaan hyvin ylpeitä kun jaksan edelleen hyvällä säällä kiertää jopa tunnin lenkkejä. Lenkkeilyn lisäksi lempipuuhiini kuuluu ihmisten lumoaminen, olenhan aikamoinen hurmuri jopa harmaahaituvieni kera! Pidän huomiosta, rapsuttelusta ja silittämisesti. Ihmisten seura on minulle tärkeintä maailmassa ja minua uskollisempaa hännänheiluttajaa saa etsiä. Siltikään en ole sylikoira vaikka siltä saatan näyttää.

Olen hyvin leikkisä ja lempileluni on hirvi-pehmolelu. Tunnen kaikki lempileluni ja -ihmiseni nimeltä. Omistajien lisäksi olen myös leluilleni uskollinen: lähes kaikki lempipehmoleluni olen valinnut pentuna ja kuljettanut niitä mukanani kaikki nämä 9 vuotta. Uudet lelut kummastuttavat ja olen hyvin harkitseva sen suhteen hyväksynkö niitä mukaan leikkiin. Vinkulelut eivät kiinnosta minua laisinkaan, koska ne pitävät epämielyttävää ääntä.

Tällainen minä olen. Pieni, uskollinen, leikkisä, seurallinen kotikoira. Sellainen kuin yorkin kuuluukin olla. Vaikka minulla on jo ikää, niin minussa riittää myös energiaa. Kysyttiinhän minulta viimeksi kuukausi sitten, että olenko pentu!

Muffin maailma = Muffendalen = Muffi laakso

Tervetuloa seuraamaan blogiani seniorimaisesta koiranelämästä. Tässä blogissa käydään läpi elämän ilot ja surut, uudet ja erilaiset kokemukset, joita koiran seniori-ikä tuottaa niin sen omistajalle kuin itse koiralle.