Kaikki myöntävät, että omissa koirissa on yksittäisiä ongelmakohtia. On tiettyjä asioita, joita oma koira tekee, miten se reagoi tai käyttäytyy, mitkä vähintäänkin harmittavat. Ja niitä ei soisi tarttuvan uuteen koiraan. Muffilla ikuisen kehittämisen kohde on ollut sen käyttäytyminen vieraita koiria kohdatessa. Muffi ei yksinkertaisesti pidä muista koirista, se haukkuu niille eikä sillä ole itsesuojeluvaistoa niiden kohtaamisessa.
Haukkuminen tulee aina: sen estämiseen ei onnistu mitkään perinteiset keinot ja tästä onkin monesti tullut lohduton olo: vanha koira ei vain opi. Vastaan tuleville koirille haukkuminen ja päättymätön kierre: itse reagoin koiranulkoiluttajiin ahdistuneesti ja stressin sekaisin tuntein, vaikka tiedän, että se vain pahentaa ongelmaa. Yleensä pyrin välttämään muita koira, kiertämällä eri kautta. Jos tämä ei ole mahdollista on koirat vain kohdattava. Valitettavasti Muffi ei välitä herkuista, se ei pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen toiseen koiraan kun se tulee kohdalle. Valitettavasti joudun myöntämään, että tällaisissa tilanteissa en siis hallitse Muffia ollenkaan.
Syyt tähän käytökseen ovat monisyiset. Meillä on aina ollut Muffin kanssa hyvä luottamus välillämme, kaikissa muissa tilanteissa tiedän hallitsevani sen käytöstä. En esimerkiksi ikinä pelkäisi Muffin käyvän kenenkään päälle, purevan ketään. En myöskään ikinä pelkäisi Muffin karkaavan: pystyn aivan hyvin pitämään sitä irti huolehtimatta siitä, että se lähtisi omille teilleen tai hajujen perään. Kun Muffi oli pentu, tämä sama luottamus ylettyi myös vieraisiin koiriin: lenkkeilimme usein ilman narua taajama-alueen ulkopuolella ja Muffi sai vapaasti ja itsevarmasti tutustua muihin koiriin. En edes olettanut sen haukkuvan vastaantuleville koirille.
Sitten tapahtui yhden kerran jotain odottamatonta, joka muutti Muffin käytöksen ja suhtautumiseni myös niin muihin koiriin kuin ilman hihnaa lenkkeilyyn. Nimitääin kerran tuli myös toinen koira vastaan, vapaana ilman narua ja se kävi Muffin kimppuun. Mitään vakavaa ei tapahtunut onneksi fyysisesti, mutta henkisesti Muffille kylläkin. Se alkoi pelkäämään vastaantulevia koiria, eikä halunnut tutustua niihin enää. Minä en uskaltanut pitää sitä enää vapaana. Ongelmaa paheni se, että se samainen koira, joka oli käynyt Muffin kimppuun tuli lähes joka toinen päivä meitä vastaan, vaikka yritimme vaihtaa lenkkipolkuja: ja se oli edelleen irti. Muffin pelko syveni ja minä aloin ahdistumaan aina kun näin kauempana koiran lähestyvän: onko tämä se vaarallinen yksilö taas?
 |
| Muffi ja minä. |
Loppumaton kierre alkoi. Ja siihen aikaan ei ollut tv:ssä koirankoulutusohjelmia tai muutenkaan minkäänlaisia tietoverkkoja kirjojen ulkopuolella tällaisia tilanteita varten. Kukaan ei kertonut minulle vasta kuin vuosia myöhemmin, että oma käytökseni ja varautuneisuuteni pahensi koirani käytöstä.
----
Kuten aluksi sanoin, tämä ongelma ei ole poistunut ja nyt olen ollut puolen vuoden ajan tilanteessa, että teen kaikkeni, ettei ongelma siirtyisi nuorempaan koiraamme Legoon. Olen mennyt jopa niin pitkälle, että mielummin lenkitän koirat erikseen, jotta Lego ei ottaisi haukusta mallia. Haluan, että Lego ei pelkää vieraita koira ja haluaa tutustua niihin. Onneksi tähän tarjotaan nykyään myös tukiverkkoja.
Koiraa lenkittäessä toisten koirien kohtaaminen on aina hieman vaikeaa. Kun koirat ovat kiinni, se aiheuttaa stressiä tapaamiseen ja vaikeuttaa sitä. Vapaana suljetussa tilassa toisten koirien tapaaminen on paljon parempi vaihtoehto. Olen pyrkinyt viemään Legon tilanteisiin, jossa se kohtaa koiria. Paras tapa näistä on ollut pentutreffit.
 |
| Legosta on kasvanut jo iso poika! |
Eräs ihana eläintarvikeliike PetPori täällä Porissa järjestää pentutreffejä. Tarjolla on vielä erikseen minipentutreffejä, joissa koirat voivat turvallisesti tutustua toisiinsa ja leikkiä keskenään ilman, että tarvitsee pelätä isomman koiran "liiskaavan" pientä. Näiden taapaamisten hyödyt näkyvät aina Legossa jälkikäteen ja huomaan myös kun on aika taas käydä pentutreffeillä. Koirat tapaavat aidatulla alueella sisällä ja ovat vapaana. Mukana on omistajien lisäksi myös ohjaaja.
Keksintö on niin nerokas, että ihan harmittaa, että tällaisia ei järjestetä myös aikuisemmilla koirille.
Seniorikoiratreffit olisivat aivan loistavat meidän Muffille ja todennäköisesti ainoa terapeuttinen keino, enää parantaa sen suhtautumista vieraisiin koiriin. Nyt kun Lego on jo 9kk niin ihan harmittaa, että se ei voi enää yli vuoden ikäisenä osallistua näihin tapaamisiin. Toivoisinkin ehdottomasti, että erilaiset koiratreffit yleistyisivät: ne saattaisivat saada aikaiseksi hieman tasapainoisempia ja paremmin koiramaailmassa käyttäytyviä koiria kaupunkien kaduille.
