Koiramaista joulua! Toivoo Muffi ja Lego

Joulutunnelmissa joulukuvia. Rauhallista joulua kaikille!

Hihnakävelyä osa 3 | Onnistumisia lyhyessä ajassa

Lego the Leijonakuningas. Tällaiset fiilikset onnistuneesta hihnakävelyharjoittelusta.

Tänään on hyvä päivä! Itselläni alka joululoma (jesjes) ja aamun pelastajaksi osoittautui yllättäen : hihnäkävelyharjoitukset koiran kanssa. Enpä olisi uskonut vielä maanantaina, että perjantaina kokisin iloa hihnakävelyharjoituksista, niin epätoivoiselta alku vaikutti. Onneksi olin sinnikäs ja uhmasin pahaa mieltä, laihoja odotuksia, tuulta, pimeyttä, kylmää, räntää, lunta ja sadetta. Kanssatovereita haluan motivoida sanomalla, että joka lenkki on ollut aina hieman helpompi.

Meidän sinnikäs, nyt lähes viikon kestänyt, koulutus nimittäin tehtiin ihmismielelle niissä hirvittävimmmissä olosuhteissa: Aamulla aikaisin ennen työpäivää pimeässä, vuoden pimeimpään aikaan ja monipuolisesti epämukavissa sääolosuhteissa. Olen ollut jalat märkinä, sormet jäässä ja väsyneenä ennen auringonnousua Legon kanssa ulkona. Ja siitä selvittiin. Ei se Legollekkaan mukavaa ole ollut - mutta tuloksena on onnellisempi koira ja omistaja. Sehän on tärkeintä.

Lego the linssilude - se on aina varmaa, kun kameran ottaa esille.

 Tälle taustalle maalattuna voitte siis kuvitella kuinka onnellinen olin tänä perjantaisena aamuna, kun lenkkimme pysähtyi vetämiseen - vain 5 kertaa! Ja joka pysähdyksellä Lego vaikutti ymmärtävän, mistä on kyse: se nimittäin astui taaksepäin niin, että hihna löystyi päästäkseen eteenpäin. Ja sehän on tärkeintä. Tämä motivoi minua eteenpäin. Nyt vain jännitän, täytyykö jokaisen ulkoiluttajan opettaa Legon kävelemään uudestaan hihnassa. Nimittäin kaiken muun opettamisessa on käynyt niin, että Lego vaatii harjoittelua aina eri ihmisten kanssa. Se, että se osaa istua ja sanoa päivää minulle, ei tarkoita sitä, että se tekisi sen kenenkään muun kanssa.

Veikkaampa, että koirakoulukin menee paremmin sitten kun on perusteet hallinnassa ja voimme keskittyä siihen, miten Lego kohtaa toisia koiria ja miten kouluttaa se seuralliseksi koiralaumassa. Ihanata!

Työpäivän työkaveri on huomattavasti rauhallisempaa seuraa, kun päivässä on kolme harjoittelukertaa hihnakävelyssä.

Hihnakävelyä osa 2 | Sisältä ulos

Jatkuva koulutus väsyttää jopa maailman energisimmän chihuahuan Legon.

Päätin pitää tästä hihnakävelystä eräänlaista päiväkirjaa, jotta huonoina päivinä voin tulla motivoimaan itsenäni tänne siitä, että kyllä edistystä on tapahtunut. Toissapäivänä aloitimme hihnakävelyn ohjeiden mukaisesti. Sisällä Lego oppi alkeet hyvin, ei mitään ongelmaa. Ehkä siksi, että se ei ole ennen kävellyt hihnassa sisällä joten uuteen tilanteeseen on helpompi oppia kuin vanhoja tapoja muuttaa?

Lego posee aina kun kamera on esillä.

 Sittempä siirryimme ulos. Ensimmäinen yritys pelkästään takapihalta postilaatikolle oli epätoivoinen. Tuntui, että liikuimme enemmän taaksepäin kuin eteenpäin. Rehellisesti tilanne oli se, että astuin askeleen, koira hyppäsi isomman ja naru kiristyi -> pysähdys. Jokaikisen askeleen päätteksi. Matka postilaatikolle tuntui mahdottomalta, näin jo mielessäni, että olen siellä edelleen usean tunnin päästä kun komeampi puoliskoni tulisi kotiin. Sain kyllä Legon astumaan taaksepäin, sain katsekontaktin ja jos ei muuta niin sain herkulla sen houkuteltua lähemmäs niin, että hihna löystyi, mutta samantien kun yritinkin liikahtaa niin ryntäys lähti käyntiin. Kerrassaan masentava asetelema.

No seuraavaa lenkkiä yritti komeampi puoliskoni. Siinä ajassa kun itse kierisn peruslenkin Muffin kanssa niin Lego ja Jussi olivat edelleen alkutaipaleella. Ja kauhea riehu alkoi kun tulimme vastaan. Lego alkoi haukkumaan ensin, kun ei tunnistanut meitä. Kun tunnistus tapahtui alkoi takajaloilla pomppiminen. Yritimme odottaa, että Lego rauhoittuisi ennen kuin se sai tervehtiä Muffia. Loppujen lopuksi siinä näytti menevän niin kauan, että jatkoimme Muffin kanssa vain matkaa: ja Lego alkoi ulvomaan ja huutamaan. Jussin hermoja koeteltiin oikein kunnolla siis. No varttia myöhemmin Lego ja Jussi tulivat sisälle.

Valmiina lenkille - valjaissa.

 Tänä aamuna oli ensimmäinen valonpilkahdus. Ja tämä on se syy, miksi bloggaan jo näin varhaisessa vaiheessa. Aamulenkillä alku meni kuten aiemminkin. Askel, veto, pysähdys, peruutus..jne. MUTTA SITTEN TAPAHTUI IHME. Kun pääsimme puistoon saakka, eikä ympärillä ollut autoja/kissoja/ihmisiä niin pääsinkin ensin kolme askelta eteenpäin. Sitten neljä. Ja yhtäkkiä huomasin käveleväni ja Lego käveli vierellä. Lego pysäytti minut kun se nuuski ja merkkasi. Tätä kävelyä tietysti palkittiin herkuilla ja kehuilla, joista meinasi seurata iloinen riehu, mutta ei kovin paha. Ja huomasin mielenkiintoisen ilmiön: näin lyhyen harjoittelun jälkeen naksuttimelle tuli toinen reaktio. Aina välillä kun naksautin naksutinta, niin reaktiona oli askel taaksepäin.

Tiedän, että tämä ihme ei ole pysyvä, edessä on vielä piiitkä tie, mutta jos tällaisia edistymisiä tulee edes välillä niin se motivoi eteenpäin. Hyvä Lego!

Hihnakävelyä osa 1. | Ensimmäiset askeleet ulkoillessa

Itsevarmana clickerin/naksuttimen kera taistoon.

 Aurinko tuli moikkaamaan meitä tänne joulukuiseen pimeyteen. Niinpä päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Hihnakävelyn alkumetrit ovat edessä. Koirakouluttajan ohjeilla pääsen hyvin alkuun. Flexi on ensimmäinen asia mikä poistuu ulkoilun varusteista, tilalle tulee n. 1 metrin mittainen hihna.

Tähän reseptiin tarvitaan ensimmäisenä ainekset, eli varusteet:
1 kpl koira
1 kpl hihna
X määrä herkkuja
1 kpl naksutin

Hihnakävelyn alkeet. Varusteet.

Yhdistä ja sekoita, voila! No ei nyt ihan. Aloitimme sisäharjoittelulla. Aina kun minulla on asiaa talon toiseen päähän käytän tilaisuutta hyväksi. Hihna kiinni pantaan ja kävelyharjoittelua. Aina kun Lego alkaa vetämään/ hihna kiristyy tapahtuu pysähdys. Liike jatkuu vasta kun hihna löystyy. Löystyminen saavutetaan kolmella tavalla 1) pelkkä pysähdys riittää 2) esiin otetaan naksutin, jolla saadaan katsekontakti ja istuminen 3) naksuttimen lisämotivaattoriksi otetaan herkku. Parin pyörähdyksen jälkeen tämä onnistuu jo erinomaisesti - siis sisätiloissa.

Päivälenkkiä odotellessa.

Tutustuminen herkkuun.

Koirakoulut | Ryhmäoppimista arkitaito kurssilla

Kyllä ovat ajat muuttuneet - nimittäin kymmenessä vuodessa. Nykyään on tarjolla kaikenlaista matalankynnyksen koiraharrastusta ja koirakoulutusta. Ihan rehellisesti, eipä olisi tullut koirakoulu edes mieleen seniorikoira Muffin nuoruudessa. Saatika että olisin tiennyt mistä sellaista etsiä. Muffin kasavatin kirjoja lukien ja niistä oppia soveltaen.

10 vuotias Muffi ja 0 vuotias Lego, valmiina lenkille.

Koiran kouluttamisesta on 2010-luvulla tehty siis huomattavasti mukavampaa ja ennen kaikkea helpompaa. Itseäni ainakin ilahduttaa suuresti ajatus siitä, että saan ulkopuolista tukea koirankasvatuksessa. Että minulla on siihen mahdollisuus. Mitä minä siis nyt höpisen? No sitä, että Lego pääsee koirakouluun, arkitaidon kurssille.

Tämä nk. murrosikä on hyvin rankkaa aikaa koirankasvattamisessa. Uusi uhma on päällä ja murrosikäinen kokeilee rajojaan kaikkien ja kaiken kanssa. Tällä hetkellä suurin ongelma on ulkoilu: vetäminen hihnassa ja haukkuminen vastaantulijoille. Noh, päätinpä sitten kitkeä tämän heti alkujaan pois kun sopivasti näin mainoksen Koirakoulu Supertassuista ja sen kursseista. Ihanasti vielä tammikuun kurssille oli alennus, kurssi on Legollekkin tutussa paikassa ja kesällä on mahdollisuus jatkokursseille aivan meidän naapurustossamme - nimittäin Ruosniemessä.


Suhtaudun hyvin iloisin ja luottavaisin mielin tulevaan koirakouluun. Kerroin kouluttajalle Legon tilanteen ja sain jo hyviä vinkkejä kotiharjoitteluun ennen kurssin alkua. Voi sitä pienen koiran hämmästymisen määrää, kun ohjeiden mukaan, lenkitimme Muffin ja Legon erikseen eilen illalla ja kohtasimme toisemme lenkkipolulla - emmekä jatkaneet samaa matkaa. Kun siitä hämmästyksestä päästiin niin uusi oli jo edessä kun kohtasimme uudestaan kotipihan edessä. Siinä tilanteessa ei edes Lego jaksanut keskittyä vetämiseen. Erikseen ulkoiluttamisen lisäksi saimme hihnakävelyohjeita. Ne otetaan kokeiluun heti kun joululoma alkaa.

 Jatkan arkitaito-kurssin sisällön ja tulosten raportointia kunhan kurssi alkaa tammikuussa!

Seniorikoira ja murrosikäinen | Machoilua ja hierarkian kokeilua

Elämä meidän koiralandiassa on vihdoin muotoutunut aika stabiiliksi. Pentuajat ja niiden mukana tulevat haasteet alkavat hiljalleen olevan historian havinaa ja sen tilalle ovat tulleet murrosikäisen uroskoiran haasteet kun talossa on oman arvonsa tietävä senioriuros. Lego on viime aikoina haastanut hierarkista asemaansa perheessä: Chaplin-kissan kanssa se oppi nopeaan, että ei kannata edes yrittää. Vielä kun Lego ymmärtäisi, että kissanleikit eroavat luonteeltaan huimasti koirien leikeistä. Sittemmin Lego on yrittänyt pomotella 10-vuotiasta Muffia, jolta menee nuoren uroksen isotteluun enimmäkseen hermot.

Lego chihuahua, lähes 11 kk.

 Murrosiän isottelut ilmenevät esim. ruokakupilla, Lego yrittää mennä syömään Muffin ruokia, vaikka Muffi olisi juuri aterioimassa. Viikon päivät Muffi sai äristä ja komentaa Legoa ennen kuin se ymmärsi perääntyä. Tämä tosin johti sellaiseen tilanteeseen, että Muffi kuvittelee nyt olevansa ruokakuppien kuningas. Jos Muffia ei kiinnosta syödä, niin ei syö Legokaan: siitä Muffi pitää huolen. Niinpä liiankin useana aamuna olen huomannut, että ruokakupit pysyvät syömättöminä ja Lego ei uskalla niitä lähestyä ennen kuin Muffi aloittaa ruokailun. Minä kun ehdin jo iloita koirasta, jolla on terveet ja ehkä hieman yliampuvankin hyvät ruokahalut sen jälkeen kun olen 10 vuotta stressannut Muffin syömättömyydestä. Toisaalta, tässä tilanteessa on etunsa: Lego kun on perso ruoalle, niin Muffi pitää nyt huolta sen linjoista. Kuitenkin toivon, että tämä koirien ruokailujärjestely on vain väliaikainen.

Lego ja Muffi | Chihuahua + Yorkshireterrier

Toinen ilmiö murrosiässä on se, että Lego on yrittänyt alistaa Muffia, mm. nykyttämällä. En ole ihan varma pitäisikö tällaisiin koirien välisiin suhteisiin sekaantua, mutta olen tähän mennessä antanut niiden hoitaa omat välinsä. Jälleen kerran Muffi on saanut näytellä hampaitaan, äristä ja murista Legolle, jotta se jättäisi Muffin rauhaan. Ja tässäkin tavoitteessa seniorikoiramme on pitänyt pintansa, tämä epämielyttävä alistamisyritys loppui noin 1-2 viikon yrittämisen jälkeen. Ilmeisesti nämä kaikki vahvistavat sitä, että seniorikoira pitää hierarkisen asemansa nuorempaa koiraa ylempänä, mikä vaikuttaa ihan tervejärkiseltä järjestelyltä?

Chihuahua Lego päivänokosilla.

Nyt murrosiän pahin vaihe näyttäisi olevan takanapäin. Lego on edelleen mustasukkainen kaikesta huomiosta, jonka Muffi saa ja pyrkii tunkeutumaan hellyyden osoitusten kohteiksi. Mutta ehkä  sekin hellittää joskus? Tai sitten se vain on luonteeltaan todella huomion kipeä. Joka tapauksessa Muffi ja Lego ovat osoittautuneet luonteeltaan lähes toistensa vastakohdiksi. Muffi on rauhallinen oman tiensä kulkija, joka palkitsee omistajaansa antamalla joskus harvoin rapsuttaa ja antaa hellyyttä. Lego on ylienerginen ja läheisyydenkipeä, joka tekee mitä vain saadakseen huomiota ja rapsutuksia.