Koiran ohitusharjoitukset | onnistumisen elämyksiä

Meidän koirakoulun kouluttaja on siitä syystä aivan mahtava, että hän järjestää kurssin käyneille koirille ja omistajille ilmaisia ohitusharjotuksia. Eli kun olet käynyt koirakoulun kurssin, niin voit osallistua ohitustreeneihin, joita järjestetään ympäri Poria. Ohituspaikkoja voi myös itse ehdottaa.

Tällaisissa maisemissa sitä jo mielellään lähtee aikaisin aamulla lenkittämään koiria ennen työpäivän alkua!

 Näinpä Lego saa tukea suurimpaan ongelmaansa eli hihnakävelyyn ja muiden koirien ohituksiin jatkossakin. Olimme sunnuntaina ohitusharjoituksissa Ruosniemessä ja kaikki meni erinomaisesti meidän osalta. Lego ohitteli muita koiria kuin vanha tekijä. Hihnakävelykin oli lähestulkoon mielyttävää. Tietysti vielä meillä on käytössä herkut, mutta yritin tämän viime treenin aikana vähentää herkun antamista, jotta Lego hiljalleen oppisi seuraamaan ja ohittamaan koiria myös ilman herkullista motivaattoria. Pieniä askelia kerrallaan! ;)

Aamulenkille lähdössä. Lego

 Olemme nyt myös jokaisella lenkillä harjoitelleet seuraa-käskyä, vaikka koiraa ei tulisikaan vastaan. Nyt voi vain odotella ihanampia, keväisempiä ja aurinkoisempia ilmoja, jotta voi toden teolla alkaa nauttimaan lenkkeilystä Legon kanssa - ensimmäistä kertaa! Onneksi kevät tekee koko ajan aikaista tuloaan Poriin. 

Keväinen aamuaurinko ja tulppaanit.

Koirakoulun saavutukset | Kannattiko?

Nyt on koirakoulun ensimmäinen 6 viikon kurssi käyty läpi. Halusin hieman kirjoittaa tuntemuksiani ylös. Lego kehittyi koirakoulussa todella paljon. Yllätyin suorastaan siitä, kuinka paljon yhden kurssin harjoitukset kasvattivaat sitä. Ennen kuin menimme koirakouluun se haukkui kaikelle ulkona, se veti narussa ja oli aikamoinen jääräpää. Istuminen oli ainoa asia, mitä se teki käskystä lähes aina. Istuminenkin onnistui kuitenkin ensisijaisesti motivoimalla sitä herkulla.

Tyytyväinen koira, tyyväinen omistaja. | Lego

Hienoin asia missä Lego kehittyi koirakoulussa on mielestäni sen itsehillintä. Lego oppi, että se ei saa väkisin vaatimalla asioita tapahtumaan, vaan sen täytyy rauhoittua ja ottaa kontakti minuun, omistajaansa. En ole ikinä ennen ymmärtänyt katsekontaktin tärkeyttä koiran koulutuksessa ja koiran suhteessa. Tämä oli ehdoton ykkönen, koska sen oppi sekä minä että koira!

Toinen tärkeä oppi meille oli se, että tosiaan ymmärsin kuinka älykäs ja nokkela koira Lego on. Se oppii todella nopeasti lähes mitä vain. Toistolla tätä varmistetaan. Meillä meni jokaisen helpon tempun opettelemiseen keskimäärin 5-10 yritystä. Maate- ja istu-käsky ovat nyt Legolla syvällä selkärangassa. Luopiminen oli asia, jonka kuvittelin olevan vaikea, mutta ei se ollut ollenkaan hankalaa kun ole hyvät ohjeet pohjalla. Luopumista veimme pidemmälle ajan, etäisyyden ja lopulta myös namiringin avulla. Luopuminen tulisi seuraavaksi laajentaa kissaan, Muffiin ja muutamaan leluun. Tule/Kom-käsky kehittyy koko ajan, sitä harjoittelemme pitkään ihan vain sen tärkeyden takia.

BollenBollen, koska yksi pallo ei voi riitää tälle pallohullulle kaverille.

Hihnakävely-harjoittelu jatkuu. Olen muutenkin huomannut, että ulkona jo hyvin osattujen taitojen käyttäminen on vaikeampaa kuin sisätiloissa. Ulkona kun tuppaa olevan enemmän häiriöitä. Kesällä onneksi taitoja tulee harjoiteltua enemmän myös ulkona. Hihnakävelyn ongelmallisuus on Legolla siinä, että se on ihan kauhean innoissaan = kiihtynyt kun se pääsee ulos. Ensimmäiset kymmenmetrit ovat siis edelleen vaikeita lähes joka kerta. Kuitenkin sitten kun Lego rauhottuu niin kävely menee enimmäkseen hyvin. Jos rauhoittumista ei tapahdu, niin sitten se tietää sitä, että lenkki on vaikea koko matkan. Oma mieliala vaikuttaa myös paljon hihnakävelyyn: jos olen itse huonolla tuulella, ärsyyntynyt, väsynyt tai mitä tahansa muuta kuin iloinen, niin Lego reagoi siihen ja käyttäytyy myös huonommin. Joka tapauksessa Lego kävelee narussa jo aivan unelmaisesti verrattuna joulukuuhun. Se vetäminen mitä Lego nyt tekee ei ole edes verrattavissa aiempaan. Nyt vedot ovat pyrähdyksiä ja se kokeilee rajoja. Ennen se veti,veti, veti aivan nääntyneenä ja naru kireällä ponnistaen väkisin eteenpäin lähes kuristaen itseään.

Aurinko ja Lumi.

 Ne taidot, jotka olivat jo alusta saakka vaikeita tuottavat edelleen ongelmia. Lego ei esim. ymmärrä tulla viereen istumaan Vasen/oikea-käskyllä. Sen mielestä istuminen tapahtuu vastakkain omistajaa kohtaan ja katsekontaktin kera. Seuraa-käsky kehittyy, mutta tuottaa edelleen vaikeuksia. Seuraa-käsky on tärkeä kun on häiriötekijöitä. Tavoite on saada Lego seuraa-käskyn alle kun ohitamme koiria lenkillä. Seuraa onnistuu enimmäkseen kun häiriötekijöitä ei ole, mutta ei silloinkaan aina. Tästä syystä emme ole vielä uskaltaneet ohittaa koiria lenkillä vaan kierrämme niitä kauempaa tai vaihdamme suuntaa, jos ei ole herkkuja mukana. Koska Legon kanssa jokainen epäonnistuminen on todellakin kaksi askelta taaksepäin.

Onneksi koirakoulumme järjestää kurssilaisilleen ilmaisia ohitusharjoituksia, joihin aiomme Legon kanssa mennä harjoittelemaan ohituksia, hihnakävelyä ja seuraa-käskyä. Tämä motivoi pääsemään näissä ongelmallisimmissa taidoissa eteenpäin.

Joka tapauksessa koirakoulu on antanut meille paljon. Harkitsemme todella vahvasti menemistä arkitaitojen jatko-kurssille. Tosin emme vielä nyt keväällä, koska on liian kiireinen aikataulu. Ehkä kesällä? Suosittelen kyllä koirakoulua kaikille, jotka haluavat tukea koiran kasvatukseen ja ihmis-koirasuhteen vahvistamiseen. Onnellinen koira kun yleensä tarkoittaa onnellista omistajaa, ja toisin päin.

Kovin paljon se on kasvanut tästä maaliskuisesta lauantaista. Lego 8 vkoa

Lego 8 vkoa

Koirakoulu | Koulukuvaus

Jonna Seppänen Photography 9/2/15

Eihän koirakoulu olisi koirakoulu, jos siellä ei olisi koulukuvausta? Toiseksi viimeisellä arkitaidon kurssin tunnilla meillä oli valokuvaaja Jonna Seppänen mukana, joka ikuisti ihania kuvia Legosta. Kaikki kuvat ovat Jonna Seppäsen ottamia.

Jonna Seppänen Photography 9/2/15

Muotokuva / Jonna Seppänen Photography 9/2/15

Katsekontakti / Jonna Seppänen Photography 9/2/15

Luopuminen / Jonna Seppänen Photography 9/2/15

Odotus / Jonna Seppänen Photography 9/2/15

Pose / Jonna Seppänen Photography 9/2/15

Temppu / Jonna Seppänen Photography 9/2/15

Katsekontakti /Jonna Seppänen Photography 9/2/15

Istu / Jonna Seppänen Photography 9/2/15

Seniorikoiran arkitaitojen opettelu | Katsekontakti

Nyt kun Legolta, meidän rasavilliltä murrosikäiseltä, sujuvat tietyt perusjutut lähes tylsän varmasti, niin tämä koiranomistaja halusi itselleen lisähaastetta. Niinpä koirakoulun opit tulevat kokeiluun myös seniorikoira Muffilla. Nyt kun tiedän hieman enemmän arkitaitojen rakentamisesta koirakoulun ansiosta niin päätin ensimmäisenä opettaa Muffille yhden tärkeän taidon, joka on jäänyt kokonaan seniorikoiralta opettelematta: nimittäin katsekontaktin.

Muffin kanssa harjoittelu mahdollistaa samalla Legon kanssa harjoittelun. Legon itsehillintä kehittyy entisestään, kun se odottaa vuoroaan, istuu paikallaan ja pitää katsekontaktin minussa sillä välillä kun Muffi harjoittelee vieressä. Hyvä näin!

Katsekontakti.

Aloitimme hyppäämällä yhden harjoittelumuodon yli: Legon kanssa aloitimme katsekontakti harjoittelun pitämällä herkkua nyrkissä ja odottamalla, että Lego etsii katsellaan minusta apua herkun saamiseen. Koska Muffi on aina ollut kovin kohtelias tavoiltaan ja ymmärtää Ei-käskyn, niin hyppäsimme suoraan harjoitukseen, jossa pidetään herkkua avonaisella kämmenellä ja odotetaan koiran katsekontaktia, josta välittömästi seuraa nami-sana JES ja namin anto.

Muffi tuijotteli aluksi rauhallisesti istuen kämmenelläni olevaa herkkua, sitten se vilkaisi epävarmasti minuun kysymällä Saako ottaa? Jes! No saa jos katsoo. Seuraava harjoituskerta meni aikalailla samallalailla. Kolmannella se näytti jo herättelevän vanhoja aivosolujaan ja yhdistävän katseen herkkuun. Viidennellä kerralla katse tuli jo kovin pikaisesti. Viidennen kerran jälkeen siirsin katseeni Legoon, joka oli kiltisti istunut ja tuijottanut minua: Jes, ja herkku suuhun.

Hyvin siis alkoi harjoittelu Muffin kanssa, tätä nyt pitäisi toistaa pari kertaa päivässä parin päivän ajan ja sitten siirrytään seuraavaan vaikeustasoon, luopumisen kautta. Kyllä ne senioritkin osaa, kuten Muffi näyttää!

Huomio ja kontakti muualla kuin omistajassa.

Namirinki | Koiran itsehillinnän harjoittelua ja kärsivällisyyden hallintaa

Tänään otettiin facebookista koirakoulun haaste vastaan ja kokeiltiin namirinkiä. Siinä mitä ilmeisimmin testataan koiran itsehillintää. Koiran pitää pysyä maaten/istualteen/seisten paikallaan kun omistaja kiertää koiran tehden namiringin ympärille. Lähdin kokeilemaan tätä täysin sillä asenteella, että ei onnistu meidän herkkusuu Legolla. No suureksi yllätykseni namirinki onnistuikin - hyvinkin lyhyen harjoittelun jälkeen! Namiringin sisällä olevaa Legoa suuremmaksi ongelmaksi osoittautui vierestä seuraaja Muffi, joka napsi alkumetreillä nameja sitä mukaan kun ne laskin maahan. Mokoma seniori!

Tässä hieman kuvamateriaalia.

Namirinki istuen.

Namirinki maaten.

Namirinki seisten.

Ps. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, mutta ymmärrettävistä syistä tässä vaadittiin nopeutta, koska koiran kärsivällisyyteen ei voi luottaa kun on herkut kyseessä!

Koirakoulu ja harjoitusten täyttämä elämä

Koirakoulussa alkaa nyt neljäs viikko. Puolet tunneista on siis vielä jäljellä. Väliin on mahtanut koiranomistajan ylpeyttä, haasteellisia lenkkejä ja täyttä epätoivoa.

Siinä missä tunneilla meillä menee paremmin, niin lenkeillä ei. On käynyt niin hassusti, että Lego ei oikin tuppaa tottelemaan minua lenkillä ja vetäminen on lisääntynyt. En tahdo välillä saada minkäänlaista tolkkua hihnakävelyyn - vaikka kuinka yritän ja vaikka kuinka käytän samoja ohjeita. Komeamman puoliskoni kanssa Lego on taas sopetunut kävelemään. Heiltä hihnakävely sujuu jo aika mukiinmenevästi. Hyvä niin, mutta oma turhautumiseni alkaa olla sitä luokkaa, että en tiedä miten onnistun lenkeissä enää menettämättä hermojani.

Lego.

Koirakoulussa Legon keskittyminen on parantunut: herkut ja käskyt ovat alkaneet olla sen ensisijaisena huomion kohteena ja muut koirat vasta sen jälkeen. Tietysti aina välillä sen keskittyminen herpaantuu. Istu, päivää ja maate-käsky sujuu jo kuin vanhalta tekijältä. Istuminen paikallaan kun minä liikun sujuu myös hyvin, samoin luopuminen ja katsekontakti alkaa olla hallussa ( tosin vain turvallisissa ja tutuissa sisätiloissa).

Luoksetulo onnistuu, jos on herkkuja. Jos kerrankin Legon kutsuu luoksensa ilman herkkuja niiin. No sitten se ei seuraavalla kerralla tulekkaan. Seuraa-käsky on aika keskeneräinen. Kotona se onnistuu, mutta koirakolussa, jossa pitäisi seurata minua muiden koirien keskellä niin huomio kiinnittyy enemmän niihin muihin koiriin. Mutta eiköhän sekin siitä, ulkona emme ole kyenneet näitä taitoja vielä harjoittelemaan. Viereen tulo ei ole Legon juttuja, se ei ollenkaan ymmärrä miksi pitäisi tulla viereen vasemmalle istumaan, kun voi istua edessä. Tämä vaatii siis haroittelua paljon.

Aikaa harjoituksiin tuntuu menevän paljon - vaikka ei menisikään. Nyt vain muutenkin tuntuu olevan aika hyvin paljon kortilla. Töissä ja vapaa-ajalla riittää liikaakin kiireitä. Lisäksi tammikuu, talvi ja pimeys vie voimansa. Olen ollut hyvin väsynyt. Koirakoulu sopisi paremmin kesään, kun tähän aikaan vuodesta tuntuu liian usein, että ei millään jaksaisi.

Väsymystä ilmassa - niin koirilla kuin koiranomistajillakin.

Seniorikoira-Muffi on joutunut jäämään vähän kaiken varjoon nyt tämän koirakouluhömpötyksen ajaksi. Täytyy yrittää korjata asiaa. Muuten Muffille kuuluu hyvää, sen silmä näyttää parantuneen, vaikka reiän jälki silmässä näkyy edelleen. Lääkekuuri loppui, että nyt seurailen tilannetta. Toivottavasti ei tarvitsisi enää eläinlääkärissä käydä hakemassa uusia lääkkeitä silmään ja se paranisi tuosta itselään.

Muffi