Koirien ohituksia, koirakohtaamisia ja koiratreffit: Koiran sosiaaliset taidot

Sitten koirakoulu kurssien meidän koirakohtaamiset ovat rajoittuneet perheen muihin hännänheiluttajiin ja asuinalueemme lenkkeilyillä kohtaamiin ohituksiin. Muffi on edelleen hyvin valikoiva seurastaan: se tuntuu ihastuvan pieniin ja mielellään sitä vanhempiin terriereihin, kaikki muut koirat ovat tyhmiä. Erityisen ihastunut se on naapurimme cairnterrieri-Elmeriin ja erääseen valkoiseen länsiylämaanterrieriin. Jos Muffi pääsee tekemään tuttavuutta vastaan tuleviin koiriin niin silloin kaikki menee hyvin; jos ei niin sitten haukutaan. Jääräpäinen terrieri kun ei muuta tapoja edes koirakoulun lahjonnallisilla opeilla!

Lego matkalla koiratreffeille.

Lego taas on rauhoittunut todella paljon. Ohitukset lenkeillä  onnistuvat jo mallikkaasta, edelleen tarvitaan herkkuja ja minun pitää huomata koira ajoissa tehdäkseni peliliikkeet ohituksiin ja toisten koirien seuraamiseen, mutta yleisesti ottaen kaikki menee enimmäkseen hyvin. Mutta, nyt tulee iso mutta, kaikki menee hyvin vain ja ainoastaan jos Muffi ei ole lenkillä mukana. Näinpä koiria edelleen pyritään lenkittämään erikseen. Jos Muffi on matkassa ja olen yksin, on lähes mahdoton onnistua ohituksessa, koska Muffi haluaa mennä tapaamaan vastaan tulevaa ja Lego haluaa ohittaa sen ilman kontaktia. Jos Muffi ei pääse luokse, niin se haukkuu, jos Muffi haukkuu alkaa siitä ketjureaktio. 

 Kävimme pitkästä aikaa Legon kanssa lenkillä asuinpiirimme ulkopuolella. Meillä oli nimittäin koiratreffit sovittu kaveripariskuntamme chihu-papillon-mixin Hipun kanssa Kirjurinluotoon. Otimme siis tilaisuudesta vaarin ja kävimme lenkillä täysin uudessa paikassa ja positiivisin tuloksin. Lenkkeillessämme koirakohtaamiset menivät hyvin, yhtään haukkua ei tullut. Koiranomistajan ylpeys näkyi varmaan kilometrien päähän. Jossain on onnistuttu!

Lego & Hippu mahtuivat melkein Instagram raameihin. Eikö olisikin söpö pariskunta?

 Koiratreffitkin menivät yllättävän hyvin. Kohtaaminen meni lähes täydellisesti, ei haukuttu ja Lego osoitti hyvin positiivista kiinnostusta Hippua kohtaan. Hippu ei ollut aivan samalla aaltopituudella Legon kanssa, eikä heistä vuosisadan rakkaustarinaa saa aikaiseksi, mutta suurempia ongelmia ei ollut. Hieman Hippu ärisi Legolle jos se yritti ottaa liian läheistä kontaktia ja Legolla oli suuri tarve merkata Hipun omistajan laukkua. Lopulta "kaverukset" löysivät myös yhteisen vihollisenkin treffien lopuksi, nimittäin villakoiraseurueen. Ehkä tämä muodosti hieman yhteishenkeä yhdennäköisyyden lisäksi Legolle ja Hipulle?

Söpöliini Hippu sopisi ainakin ulkonäöllisesti Legon kaveriksi!

Toivottavasti päästään uudelleenkin Hipun kanssa treffeille!

Vanhan koiran silmäongelmia | vanhuuden kaihi ja koiran hämäräsokeus

Tulihan se kesä sieltä! Ja vielä samaan aikaan meidän myöhäisen loman kanssa. Terveisin tyytyväiset lomansa lusineet.

Lego ottaa kaiken irti lomailusta.

 Koira-arki ei kuitenkaan lomaa tunne. Meillä oli kesälomalla aikataulussa Legon rokotus ja Muffin perustarkastus. Tällä kertaa seniorikoiran silmät olivat eläinlääkärin vuosittaisen perustarkastuksen keskiössä. Olen huomannut, että hämärällä Muffi ei oikein uskalla liikkua, ja jos liikkuukin niin se seuraa ääniä ja Legoa tai sitten törmäilee. Mutta tämä iltainen ongelma on aina poistunut aamulla niin olen painanut sen villasella, ehkä Muffi on vain väsynyt. Noh, syy varmistui eläinlääkärissä: koiran vanhuuden kaihi on iskenyt myös meidän Muffiin.

 Eläinlääkärin mukaan se on aikalailla jo hämäräsokea, sen voi havaita myös silmän pinnan sävymuutoksena. Lohdullista oli kuulla, että pitkään siinä kesti, että vanhuuden kaihi tuli häiritsemään koiranelämää: Normaalisti se alkaa oireilla jo ennen kymmentä ikävuotta. Vanhuuden kaihin etenemisestä ei voi tietää, muuta kuin seuraamalla tilannetta. Valossa Muffi kuitenkin edelleen näkee hyvin, hämärässä ja pimeässä ei. Mutta vanhuuden kaihi on siitä armollinen, että se yleensä etenee asteittain, joten koira ehtii totutella muuttuneisiin aistitarpeisiinsa.

Lego ja Muffi matkalla eläinlääkäriin.

 Edesmennyt koirani Onni kärsi myös vanhuuden kaihista, joten tilanne ei ole uusi. Se vaatii omistajalta vain koiran lisääntynyttä huomioimista erityisesti lenkeillä ja uusissa paikoissa. Kotona koira oppii liikkumaan helposti kunhan huonekalut pysyvät paikallaan. Toisesta koirasta on vaikuttanut myös olevan suuresti apua, koska sokeutuva koira pystyy suunnistamaan lajitoverinsa avulla.

Koiran vanhuuden kaihi sai minut miettimään myös sitä, olisiko hämäräsokealle koiralle helpotteita? Auttaisiko esimerkiksi Suomen pimeässä talvessa se, että koiralle laittaisi kaulaan/pään ympärille otsalampun tai jonkun muun valonlähteen, joka auttaisi koiraa näkemään lenkillä? Onko tämä ihan hupsu ja näköaistiin orientoituneen ihmisen hassuja höpsötyksiä miettiä tällaisia ratkaisuja hämäräsokealle koiralle?

Chaplin-kissamme päätti töiden alettua ryhtyä sihteerikseni. #toimistokissa

Muuten kaikki koiravaltakunnassa on hyvin ja täällä nautitaan kauniista hellepäivistä tekemällä töitä ulkona - tietysti koirien kanssa. Ovathan ne parhaita työkavereita ikinä!