Chico harjoittelee katsekontaktia, istumista ja luopumista. |
Nyt Lego tapasi Chicon kolmatta kertaa, edellinen kerta meni vähän paremmin. En uskaltanut jättää koiria vartioimatta ja vapaana lattialle, mutta varsinaisia vaaratilanteita ei enää ollut. Tämä kolmas kerta taas osoitti kuinka uskomattomasti koira voi oppia ja kehittyä lyhyessä ajassa. Lego ja Chico tulivat jo erinomaisesti toimeen: Lego ei edes haukkunut tai murissut Chicolle. Itseasiassa, Lego oli ainoa meidän koirista, jonka pinna riitti hieman villintyneeksi innostuneen chihu-pennun riehumista. Lego yritti hieman paimentaa Chicoa, mutta ei se paljoa sitä hidastanut. Veikkaan, että niin koirakoululla, rauhoittumisharjoituksilla kuin aikuistumisellakin oli näppinsä pelissä.
Joka tapauksessa pelko on ohi ja kaikki hyvin. Enää ei tarvitse pelätä näiden kahden kohtaamista vaan ne voi olla saman katon alla aivan kuin kaikki muutkin perheemme koirat.
Chico oli todella nopea oppimaan.. Aivan kuin setänsä Legokin. |
Chico oli kasvanut ihan valtavasti, se oli jo melkein Legon kokoinen! Murrosiän isottelu vaihe oli sillä alkamassa ja Legolta loppumassa. Tuli Chicosta aivan elävästi mieleen, minkälaista meidänkin arkemme oli tuossa puolisen vuotta sitten. Ja alkoi vasta nyt tajuamaan kuinka aikuistunut ja rauhottunut Lego on jo. Ai niin ja Chico oli alkanut hurjasti muistuttamaan ulkonäöllisesti Legoa, vaikka ne niin eri värisiä ovatkin.
Muffin suojelunhalu Chicoon oli menneen talven lumia. Nyt vanha herra suhtautui yhtä ärtyneen välinpitämättömästi Chicoon kuin Legoonkin. Muffi näytti viestivän katsellaan minulle, että eikä näistä villeistä nuorikoista tule koskaan loppua? Mistä niitä sikiää?
Väsyneet isännät, Muffi ja Lego |