Muffin tarina

Hei, olen Muffi, vuonna 2004 lokakuussa syntynyt yorkshirenterrieri. 9 vuoden seikkailut ovat siis takanani ja kyllähän niitä seikkailuita onkin riittänyt. Suurimman osan elämästäni olen viettänyt kaupunkilaiselämää. Viime kesänä pääsin kuitenkin viettämään hieman rauhallisempia seniorivuosiani omakotitaloon, jossa minulla on aivan valtava piha kokooni nähden. On siis paljon tilaa juosta ja leikkiä.

Perheeseeni kuuluu omistajani, Liisa ja Jussi, mutta myös kissaveli nimeltä Chaplin. Vaikka Chaplin on "pikkuveljeni" niin on hän yli kaksinkertaisen kokoinen minuun verrattuna! Voitte siis vain kuvitella, että tällainen pieni 2-kiloinen ilopilleri saa aina välillä komentaa ja pitää puoliaan tuota maukuvaa, viheliäistä herkkusuuta vastaan. On se kumma, kun kissat eivät ikinä opi, että pöydälle ei saa hypätä, eikä ruokaa syödä ilman lupaa. Jotta komento pysyisi kotona, niin ilmoitan kissaveljeni pahuuksista tomerasti omistajilleni. Kaikesta huolimatta viihdyn Chaplinin kanssa hyvin ja meillä on  omat leikkimme. Kyllä Chaplin aina vieraat koirat voittaa! Maaliskuussa 2014 meidän perheeseemme liittyi myös chihuahuan pentu Lego. Yhteiselo on alkanut hyvin ja luonnollisesti Legoa alkaa näkymään myös blogissani jatkossa. Yhdeksi aiheeksi tulee siis seniorikoiran elämää pennun kanssa. ^^

Elämäämme kuuluu kyllä muutakin kuin kissan paimentamista. Rakastan lenkkeilyä yhdessä omistajieni ja kissaveljeni kanssa. Minusta ollaan hyvin ylpeitä kun jaksan edelleen hyvällä säällä kiertää jopa tunnin lenkkejä. Lenkkeilyn lisäksi lempipuuhiini kuuluu ihmisten lumoaminen, olenhan aikamoinen hurmuri jopa harmaahaituvieni kera! Pidän huomiosta, rapsuttelusta ja silittämisesti. Ihmisten seura on minulle tärkeintä maailmassa ja minua uskollisempaa hännänheiluttajaa saa etsiä. Siltikään en ole sylikoira vaikka siltä saatan näyttää.

Olen hyvin leikkisä ja lempileluni on hirvi-pehmolelu. Tunnen kaikki lempileluni ja -ihmiseni nimeltä. Omistajien lisäksi olen myös leluilleni uskollinen: lähes kaikki lempipehmoleluni olen valinnut pentuna ja kuljettanut niitä mukanani kaikki nämä 9 vuotta. Uudet lelut kummastuttavat ja olen hyvin harkitseva sen suhteen hyväksynkö niitä mukaan leikkiin. Vinkulelut eivät kiinnosta minua laisinkaan, koska ne pitävät epämielyttävää ääntä.

Tällainen minä olen. Pieni, uskollinen, leikkisä, seurallinen kotikoira. Sellainen kuin yorkin kuuluukin olla. Vaikka minulla on jo ikää, niin minussa riittää myös energiaa. Kysyttiinhän minulta viimeksi kuukausi sitten, että olenko pentu!

Tervetuloa seuraamaan blogiani seniorimaisesta koiranelämästä. Tässä blogissa käydään läpi elämän ilot ja surut, uudet ja erilaiset kokemukset, joita koiran seniori-ikä tuottaa niin sen omistajalle kuin itse koiralle.