Koiramaista joulua! Toivoo Muffi ja Lego

Joulutunnelmissa joulukuvia. Rauhallista joulua kaikille!

Hihnakävelyä osa 3 | Onnistumisia lyhyessä ajassa

Lego the Leijonakuningas. Tällaiset fiilikset onnistuneesta hihnakävelyharjoittelusta.

Tänään on hyvä päivä! Itselläni alka joululoma (jesjes) ja aamun pelastajaksi osoittautui yllättäen : hihnäkävelyharjoitukset koiran kanssa. Enpä olisi uskonut vielä maanantaina, että perjantaina kokisin iloa hihnakävelyharjoituksista, niin epätoivoiselta alku vaikutti. Onneksi olin sinnikäs ja uhmasin pahaa mieltä, laihoja odotuksia, tuulta, pimeyttä, kylmää, räntää, lunta ja sadetta. Kanssatovereita haluan motivoida sanomalla, että joka lenkki on ollut aina hieman helpompi.

Meidän sinnikäs, nyt lähes viikon kestänyt, koulutus nimittäin tehtiin ihmismielelle niissä hirvittävimmmissä olosuhteissa: Aamulla aikaisin ennen työpäivää pimeässä, vuoden pimeimpään aikaan ja monipuolisesti epämukavissa sääolosuhteissa. Olen ollut jalat märkinä, sormet jäässä ja väsyneenä ennen auringonnousua Legon kanssa ulkona. Ja siitä selvittiin. Ei se Legollekkaan mukavaa ole ollut - mutta tuloksena on onnellisempi koira ja omistaja. Sehän on tärkeintä.

Lego the linssilude - se on aina varmaa, kun kameran ottaa esille.

 Tälle taustalle maalattuna voitte siis kuvitella kuinka onnellinen olin tänä perjantaisena aamuna, kun lenkkimme pysähtyi vetämiseen - vain 5 kertaa! Ja joka pysähdyksellä Lego vaikutti ymmärtävän, mistä on kyse: se nimittäin astui taaksepäin niin, että hihna löystyi päästäkseen eteenpäin. Ja sehän on tärkeintä. Tämä motivoi minua eteenpäin. Nyt vain jännitän, täytyykö jokaisen ulkoiluttajan opettaa Legon kävelemään uudestaan hihnassa. Nimittäin kaiken muun opettamisessa on käynyt niin, että Lego vaatii harjoittelua aina eri ihmisten kanssa. Se, että se osaa istua ja sanoa päivää minulle, ei tarkoita sitä, että se tekisi sen kenenkään muun kanssa.

Veikkaampa, että koirakoulukin menee paremmin sitten kun on perusteet hallinnassa ja voimme keskittyä siihen, miten Lego kohtaa toisia koiria ja miten kouluttaa se seuralliseksi koiralaumassa. Ihanata!

Työpäivän työkaveri on huomattavasti rauhallisempaa seuraa, kun päivässä on kolme harjoittelukertaa hihnakävelyssä.

Hihnakävelyä osa 2 | Sisältä ulos

Jatkuva koulutus väsyttää jopa maailman energisimmän chihuahuan Legon.

Päätin pitää tästä hihnakävelystä eräänlaista päiväkirjaa, jotta huonoina päivinä voin tulla motivoimaan itsenäni tänne siitä, että kyllä edistystä on tapahtunut. Toissapäivänä aloitimme hihnakävelyn ohjeiden mukaisesti. Sisällä Lego oppi alkeet hyvin, ei mitään ongelmaa. Ehkä siksi, että se ei ole ennen kävellyt hihnassa sisällä joten uuteen tilanteeseen on helpompi oppia kuin vanhoja tapoja muuttaa?

Lego posee aina kun kamera on esillä.

 Sittempä siirryimme ulos. Ensimmäinen yritys pelkästään takapihalta postilaatikolle oli epätoivoinen. Tuntui, että liikuimme enemmän taaksepäin kuin eteenpäin. Rehellisesti tilanne oli se, että astuin askeleen, koira hyppäsi isomman ja naru kiristyi -> pysähdys. Jokaikisen askeleen päätteksi. Matka postilaatikolle tuntui mahdottomalta, näin jo mielessäni, että olen siellä edelleen usean tunnin päästä kun komeampi puoliskoni tulisi kotiin. Sain kyllä Legon astumaan taaksepäin, sain katsekontaktin ja jos ei muuta niin sain herkulla sen houkuteltua lähemmäs niin, että hihna löystyi, mutta samantien kun yritinkin liikahtaa niin ryntäys lähti käyntiin. Kerrassaan masentava asetelema.

No seuraavaa lenkkiä yritti komeampi puoliskoni. Siinä ajassa kun itse kierisn peruslenkin Muffin kanssa niin Lego ja Jussi olivat edelleen alkutaipaleella. Ja kauhea riehu alkoi kun tulimme vastaan. Lego alkoi haukkumaan ensin, kun ei tunnistanut meitä. Kun tunnistus tapahtui alkoi takajaloilla pomppiminen. Yritimme odottaa, että Lego rauhoittuisi ennen kuin se sai tervehtiä Muffia. Loppujen lopuksi siinä näytti menevän niin kauan, että jatkoimme Muffin kanssa vain matkaa: ja Lego alkoi ulvomaan ja huutamaan. Jussin hermoja koeteltiin oikein kunnolla siis. No varttia myöhemmin Lego ja Jussi tulivat sisälle.

Valmiina lenkille - valjaissa.

 Tänä aamuna oli ensimmäinen valonpilkahdus. Ja tämä on se syy, miksi bloggaan jo näin varhaisessa vaiheessa. Aamulenkillä alku meni kuten aiemminkin. Askel, veto, pysähdys, peruutus..jne. MUTTA SITTEN TAPAHTUI IHME. Kun pääsimme puistoon saakka, eikä ympärillä ollut autoja/kissoja/ihmisiä niin pääsinkin ensin kolme askelta eteenpäin. Sitten neljä. Ja yhtäkkiä huomasin käveleväni ja Lego käveli vierellä. Lego pysäytti minut kun se nuuski ja merkkasi. Tätä kävelyä tietysti palkittiin herkuilla ja kehuilla, joista meinasi seurata iloinen riehu, mutta ei kovin paha. Ja huomasin mielenkiintoisen ilmiön: näin lyhyen harjoittelun jälkeen naksuttimelle tuli toinen reaktio. Aina välillä kun naksautin naksutinta, niin reaktiona oli askel taaksepäin.

Tiedän, että tämä ihme ei ole pysyvä, edessä on vielä piiitkä tie, mutta jos tällaisia edistymisiä tulee edes välillä niin se motivoi eteenpäin. Hyvä Lego!

Hihnakävelyä osa 1. | Ensimmäiset askeleet ulkoillessa

Itsevarmana clickerin/naksuttimen kera taistoon.

 Aurinko tuli moikkaamaan meitä tänne joulukuiseen pimeyteen. Niinpä päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Hihnakävelyn alkumetrit ovat edessä. Koirakouluttajan ohjeilla pääsen hyvin alkuun. Flexi on ensimmäinen asia mikä poistuu ulkoilun varusteista, tilalle tulee n. 1 metrin mittainen hihna.

Tähän reseptiin tarvitaan ensimmäisenä ainekset, eli varusteet:
1 kpl koira
1 kpl hihna
X määrä herkkuja
1 kpl naksutin

Hihnakävelyn alkeet. Varusteet.

Yhdistä ja sekoita, voila! No ei nyt ihan. Aloitimme sisäharjoittelulla. Aina kun minulla on asiaa talon toiseen päähän käytän tilaisuutta hyväksi. Hihna kiinni pantaan ja kävelyharjoittelua. Aina kun Lego alkaa vetämään/ hihna kiristyy tapahtuu pysähdys. Liike jatkuu vasta kun hihna löystyy. Löystyminen saavutetaan kolmella tavalla 1) pelkkä pysähdys riittää 2) esiin otetaan naksutin, jolla saadaan katsekontakti ja istuminen 3) naksuttimen lisämotivaattoriksi otetaan herkku. Parin pyörähdyksen jälkeen tämä onnistuu jo erinomaisesti - siis sisätiloissa.

Päivälenkkiä odotellessa.

Tutustuminen herkkuun.

Koirakoulut | Ryhmäoppimista arkitaito kurssilla

Kyllä ovat ajat muuttuneet - nimittäin kymmenessä vuodessa. Nykyään on tarjolla kaikenlaista matalankynnyksen koiraharrastusta ja koirakoulutusta. Ihan rehellisesti, eipä olisi tullut koirakoulu edes mieleen seniorikoira Muffin nuoruudessa. Saatika että olisin tiennyt mistä sellaista etsiä. Muffin kasavatin kirjoja lukien ja niistä oppia soveltaen.

10 vuotias Muffi ja 0 vuotias Lego, valmiina lenkille.

Koiran kouluttamisesta on 2010-luvulla tehty siis huomattavasti mukavampaa ja ennen kaikkea helpompaa. Itseäni ainakin ilahduttaa suuresti ajatus siitä, että saan ulkopuolista tukea koirankasvatuksessa. Että minulla on siihen mahdollisuus. Mitä minä siis nyt höpisen? No sitä, että Lego pääsee koirakouluun, arkitaidon kurssille.

Tämä nk. murrosikä on hyvin rankkaa aikaa koirankasvattamisessa. Uusi uhma on päällä ja murrosikäinen kokeilee rajojaan kaikkien ja kaiken kanssa. Tällä hetkellä suurin ongelma on ulkoilu: vetäminen hihnassa ja haukkuminen vastaantulijoille. Noh, päätinpä sitten kitkeä tämän heti alkujaan pois kun sopivasti näin mainoksen Koirakoulu Supertassuista ja sen kursseista. Ihanasti vielä tammikuun kurssille oli alennus, kurssi on Legollekkin tutussa paikassa ja kesällä on mahdollisuus jatkokursseille aivan meidän naapurustossamme - nimittäin Ruosniemessä.


Suhtaudun hyvin iloisin ja luottavaisin mielin tulevaan koirakouluun. Kerroin kouluttajalle Legon tilanteen ja sain jo hyviä vinkkejä kotiharjoitteluun ennen kurssin alkua. Voi sitä pienen koiran hämmästymisen määrää, kun ohjeiden mukaan, lenkitimme Muffin ja Legon erikseen eilen illalla ja kohtasimme toisemme lenkkipolulla - emmekä jatkaneet samaa matkaa. Kun siitä hämmästyksestä päästiin niin uusi oli jo edessä kun kohtasimme uudestaan kotipihan edessä. Siinä tilanteessa ei edes Lego jaksanut keskittyä vetämiseen. Erikseen ulkoiluttamisen lisäksi saimme hihnakävelyohjeita. Ne otetaan kokeiluun heti kun joululoma alkaa.

 Jatkan arkitaito-kurssin sisällön ja tulosten raportointia kunhan kurssi alkaa tammikuussa!

Seniorikoira ja murrosikäinen | Machoilua ja hierarkian kokeilua

Elämä meidän koiralandiassa on vihdoin muotoutunut aika stabiiliksi. Pentuajat ja niiden mukana tulevat haasteet alkavat hiljalleen olevan historian havinaa ja sen tilalle ovat tulleet murrosikäisen uroskoiran haasteet kun talossa on oman arvonsa tietävä senioriuros. Lego on viime aikoina haastanut hierarkista asemaansa perheessä: Chaplin-kissan kanssa se oppi nopeaan, että ei kannata edes yrittää. Vielä kun Lego ymmärtäisi, että kissanleikit eroavat luonteeltaan huimasti koirien leikeistä. Sittemmin Lego on yrittänyt pomotella 10-vuotiasta Muffia, jolta menee nuoren uroksen isotteluun enimmäkseen hermot.

Lego chihuahua, lähes 11 kk.

 Murrosiän isottelut ilmenevät esim. ruokakupilla, Lego yrittää mennä syömään Muffin ruokia, vaikka Muffi olisi juuri aterioimassa. Viikon päivät Muffi sai äristä ja komentaa Legoa ennen kuin se ymmärsi perääntyä. Tämä tosin johti sellaiseen tilanteeseen, että Muffi kuvittelee nyt olevansa ruokakuppien kuningas. Jos Muffia ei kiinnosta syödä, niin ei syö Legokaan: siitä Muffi pitää huolen. Niinpä liiankin useana aamuna olen huomannut, että ruokakupit pysyvät syömättöminä ja Lego ei uskalla niitä lähestyä ennen kuin Muffi aloittaa ruokailun. Minä kun ehdin jo iloita koirasta, jolla on terveet ja ehkä hieman yliampuvankin hyvät ruokahalut sen jälkeen kun olen 10 vuotta stressannut Muffin syömättömyydestä. Toisaalta, tässä tilanteessa on etunsa: Lego kun on perso ruoalle, niin Muffi pitää nyt huolta sen linjoista. Kuitenkin toivon, että tämä koirien ruokailujärjestely on vain väliaikainen.

Lego ja Muffi | Chihuahua + Yorkshireterrier

Toinen ilmiö murrosiässä on se, että Lego on yrittänyt alistaa Muffia, mm. nykyttämällä. En ole ihan varma pitäisikö tällaisiin koirien välisiin suhteisiin sekaantua, mutta olen tähän mennessä antanut niiden hoitaa omat välinsä. Jälleen kerran Muffi on saanut näytellä hampaitaan, äristä ja murista Legolle, jotta se jättäisi Muffin rauhaan. Ja tässäkin tavoitteessa seniorikoiramme on pitänyt pintansa, tämä epämielyttävä alistamisyritys loppui noin 1-2 viikon yrittämisen jälkeen. Ilmeisesti nämä kaikki vahvistavat sitä, että seniorikoira pitää hierarkisen asemansa nuorempaa koiraa ylempänä, mikä vaikuttaa ihan tervejärkiseltä järjestelyltä?

Chihuahua Lego päivänokosilla.

Nyt murrosiän pahin vaihe näyttäisi olevan takanapäin. Lego on edelleen mustasukkainen kaikesta huomiosta, jonka Muffi saa ja pyrkii tunkeutumaan hellyyden osoitusten kohteiksi. Mutta ehkä  sekin hellittää joskus? Tai sitten se vain on luonteeltaan todella huomion kipeä. Joka tapauksessa Muffi ja Lego ovat osoittautuneet luonteeltaan lähes toistensa vastakohdiksi. Muffi on rauhallinen oman tiensä kulkija, joka palkitsee omistajaansa antamalla joskus harvoin rapsuttaa ja antaa hellyyttä. Lego on ylienerginen ja läheisyydenkipeä, joka tekee mitä vain saadakseen huomiota ja rapsutuksia.

Uusi perheenjäsen Chico | Chihuahuan pentu

Äitini sai ensimmäisen ikioman koiran ja laajensi näin koiraperhettämme yhdellä suloisella chihuahualla pari viikkoa sitten. Lego ei ole siis enää perhepiirin ainoa chihuahua, vaan uusi tulokas Chico tuli jakamaan tämän kunnian. Hauskaa on se, että Chico ja Lego ovat sukua toisilleen ja lisäksi samalta kasvattajalta otetut. Chico on Legon veli(puolen) pentu, eli tavallaan Lego on Chicon setä.

Chico the Chihuahua, 8 vkoa

Chico oli aivan valloittava, energinen, reipas ja iloinen pentu. Sitä ei pelottanut ollenkaan uudet ihmiset, koirat, tilat eikä edes kissaherra Chaplin. Chico oli innokas leikkimään ja se pomppi kuin gaselli. Ulkonäöltään se muistutti hurjasti Legoa pentuna, vaikka väritys hämääkin  paljon. Olin aivan unohtanut minkälaisia riehuja pikuiset pennut ovat, kuinka pieniä ne ovat ja kuinka terävät hampaat ja kynnet niillä on.

Chico tuli meille kyläilemään viikonlopuksi ja vaikka oli ihanaa viettää aikaa pikkuisen pentusen kanssa niin ikäviä asioitakin tapahtui. Koska vieraamme saapuivat perjantai-iltana pitkän työviikon jälkeen niin en osannut jotenkin varautua ollenkaan korien tutustuttamiseen. Olisi kannattanut. Meidän kiltti ja suloinen pieni Legomme ei nimittäin oikein tuntunut hyväksyvän uutta pentua. Varsinkaan kun minä olin lähellä.

Chico unten mailla.

 Muffi seniori oli tavalliseen tapaansa ihana uutta tulokasta kohtaan, leikki sen kanssa ja suojeli sitä muilta. Mistä lie oppinut noin hyväkäytöksiseksi. <3

Legolle taas oli liikaa se, että se näki minut pennun kanssa. Tämä oli outoa, koska olemme aktiivisesti käyneet pentutreffeillä, se on kohdannut pentuja jatkuvasti ja nähnyt kuinka otan kontaktia muihin koiriin ja pentuihin. Kuitenkin herran oma koti yhdistettynä uuteen pentuun minun sylissäni oli liikaa ja Lego reagoi todela agressiivisesti tilanteeseen. Niinpä näimme parhaaksi pitää pennun aitauksessa ja Lego sai tutustua siihen vain narussa niin että minä en ollut paikalla. Koska aina kun lähestyin pentua Lego muuttui aggressiiviseksi. Niin kauan kun pysyin kaukana pennusta niin kaikki oli hyvin. Tämä vaatii siis selvästikkin koulutusta tulevaisuudessakin.

Chihuahuan pentu Chico

Lisää kääpiökoiran ruokakokeiluja | Profine, Eukanuba, Pro Plan.

Olen yrittänyt viimeisen vuoden aikan löytää koirilleni sopivaa ruokavaliota. Kaikissa tuntuu olevan sekä hyviä että huonoja puolia. Se on vielä selvää, eträ kuivamuonalla enimmäkseen mennään: se on niin helppo tapa ruokita koiraa ja olla varma siitä, että vatsa toimii. Ainakin useimmiten.

Onneksi koiramme ovat samankokoisia, niin ainakin yksi asia on lähtökohtaisesti kunnossa: kääpiökoiran nappulat ovat hakusessa. Koirissa kuitenkin on paljon eroja. Toinen on vielä alle vuoden ikäinen energinen ja helposti pulskistuva chihuahua. Tälle kaverille ruoka maittaa, välillä vähän liiankin hyvin. Kaikki menee alas, mutta hyvin pian on huomattavissa jos ruoka on liiankin energiapitoista: Chihuhuan paino nousee ja se alkaa ulkoisestikin pulskistumaan. Yorkshirenterrieri taas on 10 vuotias seniori, jolle ruoka ei maita: sen täytyy olla erityisherkullista, jotta ruoka menisi alas joka ruokailun aikana. Jos ruoka ei maita, yorkki ei sitä myöskään syö: paino laskee, mikä ei ole hyvä kun Muffi on jo muutenkin hoikassa kunnossa.

Veljekset väsyneinä. Yorkshirenterrieri Muffi ja Chihuahua Lego.

Royal Caninia kokeilin keväällä: siinä oli omat ongelmansa, minkä takia siitä luovuin. Muffi-yorkille se maittoi hyvin, vaikkakin silmät vuosivat tavallista enemmän. Turkki kuitenkin voi tavallista paremmin. Lego-chihusta huomasi, että  ruoassa oli liian puoleisesti energiaa, se alkoi lihomaan ja myös sen silmät valuivat. Tämä harmitti, koska silmien vuodon kanssa olisin voinut elää, varsinkin kun RC oli hinnaltaan todella sopiva. Mutta vaihtoon se meni.

Seuraavaksi kokeilin useamman kuukauden (ja pussin ajan) Profine-kuivamuonaan. Suureksi suosikiksi nousi Lamb and potatoe. Tässä ruoassa ei tuntunut olevan mitään vikaa: se maittoi molemmille koirille hyvin, Lego ei lihonut, Muffi ei laihtunut. En huomannut muita sivuoireita, kuin että ruoansulatus oli tavallista nopeampaa. Tämän ruoan lopetin sen hankalan saatavuuden takia. Sitä ei saanut verkkokaupoista ja Musti ja Mirri, joka sitä myy sijaitsee turhan kaukana arkisista reiteistämme. Ruoan hinta on myös tosi bueno, sen mielellänsä nappuloista maksaa. Tämä on siis ruoka, johon saatan palata jos vain suinkin saisin sitä helpommin tulevaisuudessa.

Seuraavaksi kokeiluvuorossa oli Eukanuban Adult Small Breed Chicken. Tässä ruoassa ei ollut varsinaisesti mitään suurempaa vikaa: hieman nappuloiden  koostumus ihmetytti. Kun niitä kahmaisi paljaalla kädellä pussista niin käsi oli aivan nappulajauhossa. Lisäksi seassa oli yksittäisiä erilaisia raksuja mikä ihmetytti. Hinta oli hyvä ja tätä saa M&M:n lisäksi myös yleisesti verkkokaupoista. Ruoka maittoi ja vatsa toimi.

Sitten taas iski yllätystilanne: ruoka loppui jotenkin huomaamattani, enkä ehtinyt sitä enää tilata netistä. En saanut myöskään aikaiseksi käyntiä kaupungin toisella puolella M&M:llä. Niinpä menin suosikkilemmikkiliikkeeseeni Pet Poriin, joka on sijainniltaan parhaalla paikalla kotiamme ja reittejämme ajatellen. Siellä nousi taas uusi probleema: mitään aiemmin käyttämistäni kuivamuonista ei olltu myynnissä siellä. Ja eikun kokeilemaan uutta. Tällä kertaa valitsin Pro Planin Small & Mini Digestive Comfort- kuivamuonaa. Myönnän, että valintani perustui kiireessä ensisijaisesti sille, että pakkauksessa sattui olemaan sekä chihu että yorkki. Hinta hieman kauhistutti, koska se oli sen verran korkeampi kuin aiemmin käyttämieni raksujen. Toisaalta olen kuullut enimmäkseen hyvää Pro Planin ruoista. Ruoka on toistaiseksi maitannut hyvin karvaturreille, enkä ole huomannut mitään uusia reaktioita raksuista. Näissä voisin pysyäkin, tosin hinta edelleen mietityttää. Näitä saisi sekä hyvältä sijainnilta kivijalkakaupasta että netistä, mikä on plussaa.

Hyvää ruokaa kannattaa odottaa. | Muffi ja Lego

Royal Canin kuivaruoka kääpiökoiralle | Hyvät ja huonot puolet

Roayl Caninilla on harvinaisen negatiivinen maine. Ainakin kääpiörotujen piirissä. Tässä blogauksessa minulla on aikomuksena hieman käsitellä Roayl Canin ruokavalion hyviä ja huonoja puolia. Tietysti perustuen ainoastaan omakohtaiseen kokemukseen!

Me olemme kokeilleet Muffille yorkshirenterriereille tarkoitettua rotukohtaista Royal Caninia ja dermacomfort mini pienille roduille. Olen myös harkinnut kääpiöroduille tarkoitettua seniorikoiran ruokaa. Royal Caninin hyvä puoli on ehdottomasti mielestäni hinta, se ei ole liian korkea kun vertaa moniin muihin ns. kansainvälisiin isoihin merkkeihin. Toiseksekseen Roayl Caninilla on hyvä valikoima kuivaruokia eri tarkoituksia varten: myös kääpiöroduille. Monilla muilla merkeillä ei ole nimittäin näin monipuolista valikoimaa. Lisäksi RC raksut tuntuvat maistuvan suhteellisen hyvin jopa nirppanokkaiselle syöjälle, tästä voisi päätellä niiden maun olevan hyvä. Eräs kasvattaja sanoikin, että jos ei mikään muu mene alas niin ainakin RC.

Huonoihin puoliin kuuluvat taas Royal Caninin seuraukset. Omalla yorkshirenterrierini ollessa RC ruokavaliolla niin sen silmät vuotavat todella paljon. Tätä ei tapahdu muiden ruokien kanssa, joten oletan oireen johtuvan siitä. Olen kuullut tätä myös muilta. Mistä lie johtuu? Toisekseen ainakaan Muffin vatsa ei toimi täysin ihanteellisesti, vaan sillä on hieman ongelmia käydä kakkosella: se kestää tavallista kauemmin, vaikkakin kiinteänä. Tuotosta tulee myös mielestäni vähän suhteutettuna syömismäärään.

Itse en ole ikinä tutustunut tarkemmin siihen, mitä kaikkea koiran ruokavalioon pitäisi kuulua, jotta se olisi tasapainoinen ja terveellinen. Internetkään ei ole maailman luotettavin lähde tämän suhteen, mutta siellä monesti valitellaan sitä, että RC:n ravintoarvot eivät ole ihanteelliset. Lihaa on liian vähän, maissia ja muita hiilihydraatteja liikaa koiran ruokavaliolle. Tähän en voi kuitenkaan sanoa faktaa tai edes mielipidettä, koska en ole asiaan sen koommin tutustunut.

Yorkkiseniori Muffi 10 vuotta!

Tänään vietetään Muffin syntymäpäiviä, Onnea Muffi! Muffi on saanut paljon yleishyödyllistä lahjaksi: uuden kantokassin, koiran turvavyön autoon, herkkuja ja ruokaa, leluja sekä uskokaa tai älkää: lampaantaljan! Ja lampaantalja on ollut näistä lahjoista kaikista mieluisin, itse asiassa kaikkien meidän perheen eläinten mielestä.

 Muffi, Lego ja Chaplin kaikki nukkuvat lampaantaljalla vuorotellen. Sitä ei näe tyhjillään oikeastaan koskaan. Ja sitähän ollaan testailtu jo parin viikon päivät, koska nyt täytyy lahjan antajalle myöntää, että lahjapaketti oli aukaistu matkalla Kokkolasta Poriin: kuka lie Lego vai Muffi. Joten niin Muffi kuin muutkin karvavauvat kiittävät äitiäni lampaantaljasta!

Muffi 10 v ja lampaantalja.

Muffi lepää.

Chaplin-kissakin löysi lampaantaljan.

Lego se osaa leveillä jopa nukkuessaan.

Koirat ja lelujenhallinta | Miten säilömme koirien leluja

Tämä on ehkä hieman hassu aihe bloggaukselle, mutta olen törmännyt siihen turhankin usein erilaisilla kääpiökoiraforumeilla ja facebook-ryhmissä. Nimittäin koirien lelut. Vaikuttaisi siltä, että varsinkin kääpiökoiraperheissä, chihujen ja yorkkien parissa erilaiset koiranlelut, puruluut ja pehmolelut ovat leviteltynä ympäri kotia jatkuvasti - ongelmaksi saakka.

Niin kauan kun perheessämme oli vain Muffi niin lelujen levittelemisongelmaa ei ollut: Muffilla on koko elämänsä ajan ollut keskimäärin neljä suosikkilelua, jotka kulkevat mukana ja joilla leikitään päivittäin. Neljä pehmolelua, ne eivät ole ongelmallisia vaikka olisivatkin levällään kotona. Ja kun Muffilla on vielä ollut tapana viedä lelunsa joko sohvalle tai omaan petiinsä niin ne ovat olleet aina siististi järjestyksessä - poissa lattialta, poissa silmistä. Siistiä ja simppeliä.

Lego lepäilee leikin jäljiltä.

 Legon tultua perheeseen tilanne muuttui ja aloin ymmärtämään tätä chihu- ja yorkkifoorumeiden sekä facebook-ryhmien keskustelurinkiä: nimittäin jos koira on kovin leikkivää sorttia ja rakastaa kaikkia leluja, joita sen nenän eteen nostaa, niin alkaa koti näyttää samalta kuin koti, jossa on pieniä lapsia. Leluja on joka puolella, niihin kompastuu ja ne saavat kodin näyttämään sekaiselta: vaikka ovatkin vain leluja!

Olen yrittänyt opettaa Legon samoille tavoille kuin Muffin: kun leluilla ei leikitä, viedään ne omalle paikalle petiin tai kantokassiin. Mutta kun Legohan vain innostuu tästä! Se selvästikkin luulee lelujen siivoamisen olevan jotain hauskaa leikkiä: riehaantuneena tästä se hakee KAIKKI lelut pois ja levittele ympäri kämppää. Samaan tahtiin kun itse yrität niitä keräillä. Tämä tulee parin viikon jälkeen jo aika turhauttavaksi.

Ratkaisu lelujen levittelyyn.

 Nyt päätimme sitten ostaa sellaisen sisustukseen sopivan kangas-säkin, jonne laitamme kaikki lelut. Lego ei saa itse hakea sieltä mitään, vaan sen pitää pyytää lupaa leluihin ja istua, jotta ne sieltä hänelle annetaan. Ja kerrallahan ei tarvita kuin noin 1-4 lelua. Tämä on nyt toiminut ainakin muutaman päivän. Eihän Legolla kauaa mennyt, että se tajusi missä kaikki lelut ovat ja pyrki säkkiin niitä hakemaan. Mutta kun sitä tarpeeksi kielsi niin nyt se on jo hetken aikaa mennyt aina istumaan säkin viereen kun se haluaa sieltä jotain. Toivottavasti tämä ratkaisu siis toimisi myös jatkossa! Ps. Onneksemme Lego myös tuhoaa leluja siihen tahtiin, että niiden luonnollinen siirtymä roskiin on niin nopeaa, että leluja ei koskaan ole liiaksi asti!

Koiranlelut hyvässä tallessa!