Työkiireitä | Etätyöskentelyn onni ja koirat

Onpas ollut kiireinen kesän alku. Itselläni alkoi uusi työ, joka ei anna armoa väsymykseltä tai ajalta. Kun työpäivä on pulkassa voisin vain nukkua. Ja tämä kaikki on luonnollisesti pois myös yhteisestä ajasta koirien kanssa - puhumattakaan blogin kirjoittamisesta. Enpä ole yhtäkään blogeistani jaksanut työn alkamisen jälkeen päivittää. Tuntuu, että koirien viihdyttämiseenkään ei ole jäänyt tarpeeksi aikaa: normaalisti kävisimme noin tunnin lenkillä lähes päivittäin, viettäisimme leikkihetkiä lelujen kanssa ja pihalla. Nyt energiaa tuntuu riittävän juuri ja juuri pakollisiin lenkkeihin, sohvalla rapsutteluun ja muutamaan pehmolelun heittoon. Huh huh! Ehkä tämä tästä helpottaa.

Kuitenkin koiramme ovat hyvin onnekkaita - työkiireistäni huolimatta. Minulla on nimittäin se etuoikeus, että saan työskennellä kotoa käsin. Näinpä olen kotona lähes 24/7. Koirat ovat yksikseen vain kun minulla on asiaa kodin ulkopuolelle. Tällä on myös kääntöpuolensa: Koirat ovat tottuneet jatkuvaan ihmisseuraan ja eivät pidä ollenkaan yksinolosta. Haukkumisparaata kuuluu autoon saakka kun peruutamme pihasta pois. Onneksi asumme omakotitalossa!

Heti kun itselläni riittää energiaa, aion aloittaa yksinoloharjoittelut Muffilla ja Legolla. Sekin on oma tarpeellinen taitonsa. Nimittäin kun työskentelen työhuoneessani, niin molemaat karvaturrit asennoituvat myös samaan huoneeseen 8 tunniksi päivästä. Ne tuovat aamulla lelut ja luut mukanaan, leikkivät jaloissa ja nukkuvat "toimistopedeissä". Välillä niillä ei riitä ymmärrys siihen, miksi minä kökötän paikallani enkä muka ehdi leikkiä ja heitellä leluja heille. Tai rapsutella. Tai ottaa syliin. Hieman pilalle hemmoteltuja, myönnän.

Yorkshirenterrieri Muffi ja minä.