Pentu tulee kotiin | Miten seniorikoira reagoi?

Kaikki jo tietävät, että koirat ovat yksilöitä. Niillä on luonne ja persoona. Niin on myös meidän seniorikoirallamme. En tiedä onko Muffi tyypillinen yorkshirenterrieri vai ei, koska olen saanut huomata, että kaikilla yorkeilla on todella erilaiset persoonat. Ulkonäön lisäksi keksinkin vain kolme piirrettä, jotka ovat yhdistäneet kaikki tapaamiani yorkshirenterrierejä. Nämä ovat haukkuherkkyys uusille asioille ja äänille, sosiaalinen älykkyys sekä sinnikkyys: yorkki yleensä tietää mitä se haluaa ja todennäköisesti myös tietää miten saa sen. Toisaalta kun olen tutustunut muihin kääpiörotuihin internetin ihmeellisessä maailmassa niin olen tullut siihen tulokseen, että nämä piirteet koskettavat aika yleismaailmallisesti koiria - kenties jopa kokoon katsomatta.

Nyt kun olemme päättäneet hankkia toisen koiran perheeseemme, niin lähes jokainen ihminen on kysynys ensimmäiseksi: Miten Muffi suhtautuu uuteen pentuun? Järkevä kysymys kyllä, mutta kummasti ihmiset luovat kauhuskenaarioita mielessään, mikä taas enemmän kertoo siitä, että ainoastaan omistaja voi tuntea koiransa niin hyvin, että osaa arvailla mikä tulos on.

Nenä / Muffi.

Kaksi vanhemman sukupolven yorkkia perheesäni saivat kokea seniori-iän mukana uuden pennun tulon kotiin. Molemmat välttelivät pentuja ensimmäiset päivät: toinen kauemmin, paeten sohvalle pentua pakoon, toinen taas siirtymällä aina kun pentu halusi leikkiä tai mennä nukkumaan seniorikoiran kanssa. Tämä vaihe ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Kun Muffi oli itse pentu, se sinnikkäästi teki tuttavuutta uuteen isoveljeensä: sinnikkyys palkittiin kolmantena päivänä kun Onni-koira vihdoin antoi sen nukkua vieressään.

Muffilla on myös jo kokemusta kissanpennun tulosta taloon, joka saattaa antaa viitteitä siitä, miten se suhtautuu koiranpentuunkin. Chaplin-kissan tullessa perheenjäseneksi Muffi oli todella innostunut: se yritti ohjailla kissanpentua, toi sille pehmoleluja, pyrki nukkumaan kissan viereen ja kissan paetessa yritti jopa ottaa pentua niskasta kiinni ja kuljettaa takaisin petiin.

Muffi yorkshirenterrieri

 Muffi on kuitenkin luonteeltaan hyvin uskollinen, kiltti, rauhallinen ja seurallinen. Joskus se innostuu liikaa, mikä purkautuu haukkumalla. Moni ei helposti myöskään usko sitä, että turvallisessa ympäristössä, kuten kotona Muffi tutustuu helposti ja haukkumatta uusiin koirakavereihin. Lenkillä narussa ja vieraissa paikoissa tilanne on toinen: se haukkuu vieraille koirille toisinaan pelosta toisinaan innosta. Yleensä kuitenkin jos puistossa vastaantuleva koira on saman kokoinen ja ei ärsyynny Muffin ensihaukuista, niin lähemmän tuttavuuden kautta Muffikin rauhoittuu ja tulee toimeen vieraan koiran kanssa.

Näinpä halusinkin valita pennun, joka on reipas, utelias ja itsevarma. Uskon, että sellainen pentu sopii erinomaisesti Muffin tulevaksi kumppaniksi ja niiden yhteinen taival alkaa varmasti myös ilman isompia ongelmia! Lisäksi kun pennun tutustuttaa seniorikoiraan kaikkien koiramaailman sääntöjen mukaan niin tulos vain paranee.

Tässä muutama vinkki vielä siihen, kuinka tutustuttaa pentu vanhaan koiraan:

- Koirat olisi hyvä tutustuttaa vanhalle koiralle turvallisessa ympäristössä; tosin jokin neutraalimpi tila kuin koti olisi ideaali, jotta pentua ei tuoda suoraan vanhemman koiran reviirille. Ulkona tai esim. tutun/vanhempien kotona.
-Pentu kannttaa näyttää vanhemmalle koiralle takapuoli edellä: kun vanhempi koira saa ensin tehdä nuuhkaisut ja tutustumiset, niin niiden arvojärjestys on selkeä ja vanhempi koira ei pidä pentua uhkana.
-Älä pakota tapaamista, jos vanhempaa koiraa ei kiinnosta, niin sen on hyvä antaa olla rauhassa ja tehdä tuttavuutta omalla ajallaan. Jos vanhempi koira alkaa käyttäytyä yli-innokkaasti tai jopa agressiivisesti niin erota koirat toisistaan ja kokeile tutustuttamista myöhemmin uudelleen.
-Tutustumistilanteessa ei saisi olla liika ihmisiä, toisinsanoen stressitekijöitä koiralle.  Rauhallinen , neutraali ja turvallinen tila omistajien kera on ideaali. Koirien täytyy saada olla vapaana.
-Kun ensitutustumiset on hoidettu pois alta ja koirat aloittavat arjen yhdessä niin on hyvä antaa niiden tehdä se omilla ehdoillaan sekaantumatta: kuitenkin on tärkeää tarkkailla tilannetta jatkuvasti ja pitää huoli siitä, että ei synny vaaratilanteita!

Koirakuumetta ilmassa | Yorkshirenterrieri ja Chihuahua

Olemme olleet mahdollisimman hyshys asiasta, mutta lähimmät ihmiset ovat varmasti aistineet merkkejä koirakuumeesta. Täysin todellisesta. Olen punninnut myös sitä, haluanko jatkaa yokrshirenterrieri-uskollisuutta vai kenties siirtyä toiseen rotuun. Olen aina ollut hyvin yorkki-uskollinen, mutta toisaalta olen jo useampi vuosi sitten menettänyt sydämeni toisellekkin rodulle: nimittäin chihuahualle.

Viime kesästä saakka olen selaillut kiinnostavien kennelien pentu-sivustoja ja odottanut, että koirakuumeen pakahtumispiste ylittyy ja löydän sen oikean. Kohteena ovat olleet niin yorkshirenterrieri kuin chihuahua kennelit. No tämä tilanne aktualisoitui eräänä helmikuisena maanantaina. Löysin chihuahua kennelin, Minimajestyn,  jossa oli tammikuun lopulla syntyneitä pentuja. Jokin vain naksahti, katsoin kuvia pennuista ja tuli tunne yhden yksilön kohdalla, että tämä se on. Emmin vielä koko päivän, selvittelin pentujen sukuhistoriaa ja vanhempien teveyttä. Kaikki merkit viittasivat erinomaiseen pentueeseen, terveeseen, hyvin kasvatettuun ja hyviin luonteenpiirteisiin. Salapoliisityön jälkeen naputtelin kyselyä pentujen tilanteesta. Ja helmikuun viieisenä sunnuntaina pääsin tapaamaan mahdollista tulevaa koiraamme, Muffin pikkuveljeä.

Chihuahuan pentu, Lego 4 vkoa.

 Menetin heti sydämeni koko pentueelle ja niiden emolle. Olisin voinut adoptoida ne kaikki. Mutta pikkurillinikin vei erityisesti yksi pikkuruinen kaveri ja hänen nimekseensä on tulossa Lego. Kolmen viikon päästä saamme hakea nyytin kotiin. Siitä alkaakin sitten seniorikoira Muffin seikkailut uuden perheenjäsenen, pentukoira Legon kera!

Nyt emme voi tehdä muuta kuin odottaa. Sillä minun on vaikea uskoa, että pitkäaikainen unelmani toteutuu. Enkä varmaan ota sitä uskoakseni, ennen kuin kävelen omasta kotiovestani sisään uusi koiranpentu sylissä.

Legon namnam hetki

Seniorikoira ja koiranpentu | Koirat ovat laumaeläimiä

Tänä vuonna juhlistamme Muffia, meidän yorkshirenterrierin 10 vuotista taivalta. Pienellä rodullahan tämä ikä ei ole mitenkään tavaton: Kääpiörodut elävät keskimäärin 15-18 vuotiaiksi. Aiemmat yorkshirenterrierimmehän ovat eläneet 16- ja 17-vuotiaiksi. Jostain syystä tämä 10 vuoden ikä on kyllä ollut rajapyykki yhden asian suhteen: nimittäin toisen koiran hankinnan.

Muffi Muffendalen

 10 vuotta sitten hankin Muffin, elämääkin suloisemman pienen yorkshirenterrieri-palleron silloin 10 vuotiaan yorkkiseniorin vanhuuden päivän kaveriksi. Tämä osoittautui loistavaksi päätökseski: silloinen koiraseniorimme sai uutta puhtia, vauhtia ja innostusta. Se tuntui nuortuvan ja saavan lisää elinvuosia pennun ja sittemmin nuoren koiran seurasta. Sillä kyllähän nuorempi koira haastaa vanhempaa koiraa innostumaan, kilpailemaan ja leikkimään enemmän. Nuoren koiran seura tekee ihmeitä seiniorikoiralle ja oman kokemuksen pohjalta voin suositella sitä kaikille, joiden elämäntilanteeseen ja todellisuuteen sopii kaksi koiraa.

Koiran hankkiminen ei tulisi koskaan perustua kevyeen päätökseen: sitä tulee harkita tarkkaan ja pitkään. Tämä ei päde ainoastaan ensimmäisen koiran hankintaan vaan myös toisen koiran hankintaan. Moni uskottelee itselleen, erityisesti kääpiökoirien kohdalla, että siinähän ne kaksi menevät samassa paketissa kuin yksikin. Tämä ei kuitenkaan pidä millään tasolla paikkansa

Vaikka lenkkien määrä ei (välttämättä) lisäänny, niin oletko ajatellut sitä, että sinulla on molemmissa käsissä koiran talutushihnat, joiden päissä on kaksi omapäistä ja itsenäistä koiraa: ne vetävät eri suuntiin, toinen tykkää kävellä hitaasti ja nuuskia maailman menoa ja toisella on kiire jo seuraavaan jännittävään hetkeen.

Ruokailussakin voi esiintyä pieniä ongelmatilanteita, jos toinen koira on hidas ja huono syömään toisen ollessa kilpaileva ja hotkiva: tällöin tulee varmistaa, että toinen ei ylensyö ja toinen saa ravintonsa. Kaikki koiraan liittyvät kulut lisäksi kaksinkertaistuvat.

Nartuilla saattaa olla reviiritaisteluita, joissa hampaat tulevat esille; urosten reviiritaistelu taas voi perustua merkkaamiseen, johon on vaikea saada loppua. Uros ja narttu yhdistelmä taas tuottaa käytännön vaikeuksia aina kun nartulla on juoksuaika. Kirjoitan nyt kokemyksen syvällä rintaäänellä: kaikki nämä tapaukset olen kohdannut omakätisesti.

Sen lisäksi, että pohtii sopiiko toinen koira omaan elämään, kannattaa myös uhrata aikaa sen miettimiseen sopiiko toinen koira oman seniorikoiran elämään. Onko koirasi seurallinen? Pitääkö se muiden koirien seurasta? Joutuuko koirasi viettämään paljon aikaa yksin ja tarvitsisi kumppania toisesta koiruudesta? Minkä luonteinen koirasi on? Toiset koirat ovat itsenäisiä oman tiensä kulkijoita, toiset omistajastaan liiankin omistushaluisia yksilöitä ja kolmannet ovat todellisia laumaeläimiä.

Jos olet päätynyt tulokseen, että haluat parantaa koirasi seniorielämää toisella koiralla, se sopii sekä sinun että koirasi elämäntilanteeseen ja tarpeisiin, niin voit alkaa miettiä minkäluonteinen pentu sopii teidän laumaanne, sekä ihmisperheeseen että seniorikoirasi luonteeseen. Kaikki koirat ovat kuitenkin yksilöitä ja persoonia, kuten olet varmasti omasta koirastasi huomannut.

Muffin valpas katse seuraa koiran liikkeitä.

Koiran kala- tai lohiöljy | Hyödyt ja haitat

Olen seurannut kuumaa keskustelua lohiöljyn syöttämisestä ravintolisänä koirille. Näissä keskusteluissa nousevat useimmiten esille hyödyt ja haitat. Koiranomistajien käyttökokemukset lohiöljystä Omega 3-rasvahappojen lähteenä ovat jakautuneet hyvin pitkälti kahteen kastiin. On niitä, jotka ylistävät tuotetta ja suosittelevat sitä: kalaöljyn hyödyt näkyvät lähes välittömästi ja koirakin pitää sen mausta. Toisaalla koiranomistjat taas ovat pettyneitä tuotteeseen: koiralle täytyy lähes väkisin syöttää lohiöljyä ja sen seurauksena vatsa menee sekaisin.

/Muffi

Eihän näiden arvostelujen jälkeen jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin kokeilla lohiöljyä ravintolisänä omalle koiralle. Niinpä jännityksen tukemin tuntein kaadoin kaksikiloisen yorkshirenterrierin ruoan sekaan sen minimaalisen määrän lohiöljyä, mitä ohjeessa määrättiin. Haju ei ainakaan ollut niin paha kuin oleti, vaikkakin komeampi puoliskoni mainitsi seuraavana päivänä ihmetelleensä kummallista hajua, joka osoittautui lohiöljyksi. Toisten nenään se käy ja toisten ei.

Muffi piti lohiöljyn mausta, mikä antoi positiivisia merkkejä. Toisaalta minun olisi ollut vaikea uskoa, että Muffi ei olisi pitänyt siitä, koska se rakastaa lohta - niin raakana kuin kypsänäkin. Sitten jännitettiin iltalenkkiä. No sanotaanko, että tuotos oli hieman erilainen, mutta vatsa lohiöljystä ei mennyt sekaisin tällä kaverilla.

Muffin uusi herkku: lohiöljy ravintolisänä!

Eli tuloksena on ainoastaan hyötyjä. Muffi on toisinaan huono syömään ruokaa, mutta lohiöljyn jälkeen se alkaa ainakin syömään jokaista annosta. Vatsa toimii moitteettomasti. Turkki kiiltää mahtavasti, ei tälle koti-yorkshirenterrierille tarvitse enää minkkiöljyä turkkiin laittaa kiiltoa anatamaan! Muutenkin Muffin turkki vaikuttaa paremman laatuiselta: se on silkkisempi ja keveämpi, sekä lisäksi vaikuttaisi pysyvän kauemman aikaa puhtaana. Terveydellisiä vaikutuksia ei voi luonnollisestikkaan nähdä, mutta haluan uskoa, että myös niitä on. Lisäksi Muffi on pirteämpi, en tiedä johtuuko se lohiöljystä vai valoisemmista päivistä tai kenties kuun asennosta, mutta eron huomaavat myös muut. Muffi leikkii enemmän, riehaantuu enemmän, jaksaa lenkeillä paremmin ja on taas mukana kotiaskareissa enemmän - aivan kuten nuorempana.

Tuntuukin kuin tämä koiraseniori olisi nuortunut parissa viikossa pari vuotta. Ihanaa! Tällä tavalla lohiöljystä tuli osa meidän yorkshirenterrierin arkea. Suosittelenkin kaikkia vähintään kokeilemaan tätä tuotetta. Myös kissa on siitä haltioissaan!

Yorkki pesulla | Iän myötä koiran ihossa ja turkissa tapahtuu muutoksia

Koiranpennut tuoksuvat valloittavilta. Harmi, että sitä ei kestä kauaa. Olen huomannnut, että mitä vanhemmaksi koira tulee sitä useammin sitä saa myös pestä. Muffi käy kylvyssä noin kerrran viikossa riippuen hieman säästä, vuodenajasta, karvan pituudesta ja kuun asennosta. Sääntö tuntuu kuuluvan: mitä pidempi turkki sen tiheämpi pesutahti, ainakin poikakoirilla.

Muffi pesulla.

 Sama sääntö pätee myös vanhenemiseen: mitä vanhempi koira, sitä useammin sen turkki ja iho vaatii pesua. Vanhempi koira erittää vahvempaa hajua. Vanhuden haju on myös erilaista kuin aikuisen koiran haju. Joskus lisääntyvä haju kertoo myös iho-ongelmista, jotka myös yleistyvät koiran vanhetessa. Jos siis koiran iho alkaa haista ja siitä näkyy ihottumaa tai muutoksia, niin kannattaa se käyttää eläinlääkärissä varmuuden vuoksi.

Muffi, kuten niin monet muutkin koirat, ei pidä pesusta kovin paljon. Mutta onneksi se on tottelevainen, joten se pysyy kiltisti, mutta äänekkäästi paikallaan koko pesun ajan. Koiran säännöllinen peseminen on kuitenkin tärkeä osa sen hyvinvointia ja terveyttä, joten kunnollisten pesuaineiden hankkiminen kannattaa.

Puhdas koira on paras koira!

 Yorkin pesemisessä monesti panostetaan usein eniten turkin hoitamiseen, yhtä tärkeää on kuitenkin hoitaa pesulla myös koiran ihoa. Iho-ongelmaisille ja herkkäihoisille koirille löytyy niille tarkoitettuja hellävaraisia pesuaineita ja ne ovat parempi vaihtoehto myös yorkille, jos koiran iho on herkkä. Edelliselle koiralleni Onnille kehittyi iho-ongelmia ja ihottumaa vanhuuden myötä ja sillä käytin apteekista ostettua pesuainetta. Muffi on tähän mennessä käyttänyt vaihtelevasti yorkshirenterriereille tarkoitettuja pesuaineita, PetHead-pesuaineita ja kaikille koiraroduille tarkoitettuja pesuaineita.

Koiran turkin ja ihon hoitamisen kannalta on siis tärkeää päivittää pesuaineita aina koiran tarpeiden mukaan. Koiran iho ja turkki muuttuvat iän myötä. Sen sijaan siis, että olisit uskollinen sille pesuaineelle, jota olet koirallesi aina käyttänyt, niin seuraa karvaturrisi ihossa ja turkissa tapahtuvia muutoksia, ja kokeile tarvittaessa myös uusia pesuaineita.

Pesuaineiden päivitys on tärkeää, niin myös Muffille.

Elämää sokean koiran kanssa

Muffilla on aina ollut valloittavat ja terveet nappisilmät, mistä olemme myös olleet onnellisia. Toivottavasti Muffin näkö säilyy mahdollisimman pitkälle entisellään. Koirilla kuitenkin on paljon silmäongelmia. Myös meidän lähipiirissämme yorkshirenterriereillä on ollut erilaisia silmäsairauksia.

Nappisilmät ja nappinenä

Muffin "isoveljelle", Onnille, kehittyi vanhuuden päivillään kaihi. Kuulemani mukaan vanhuuden kaihi on yleinen ongelma vanhenevilla koirilla. Vanhuuden kaihi heikentää näköä ja ajan myötä kaihi saattaa johtaa sokeuteen. Elämä koiran kanssa, jolla on vanhuuden kaihi (poikkeaa perinnöllisestä harmaakaihista ja viherkaihista) ei sen kummemmin muuttanut arkea. Oma koirani ei koskaan tullut kokonaan sokeaksi, vaan näkökyky ainoastaan heikkeni ja tapahtui niin vähitellen, että sekä koira että omistaja tottui siihen. Se oli vain yksi osa vanhuutta: samoin kuin hidastunut liikkuminen ja ketteryyden väheneminen.

Muffi päivänokosilla.

Koira voi myös sokeutua muusta kuin vanhenemisesta. Toisilla roduilla tämä on yleisempää kuin toisilla. Muffin saman ikäinen "serkku", Poppi, alkoi sokeutumaan jo muutamia vuosia sitten ja on nyt täysin sokea. Sokeus ei ole onneksi koiramaailmassakaan lopullinen tuomio: koira tarvitsee muita aistejaan huomattavasti enemmän kuin näköä ja näkökyvyn puute on vain tottumuskysymys. Niin koiralle kuin omistajallekkin.

Arki sokean koiran kanssa vaatii hieman kärsivällisyyttä ja pysyvyyttä: sokealle koiralle on tärkeää, että liikutaan tutuilla ja turvallisilla alueilla. Koira oppii muistamaan missä huonekalut sijaitsevat ja osaa liikkua kotonaan lähestulkoon kuin ennenkin, muiden aistien ja muistinsa avulla. Kuitenkin jos huonekalut vaihtavat paikkaa niin luonnollisesti myös yhteentörmäyksiä sattuu. Uuteen paikkaan tutustuminen vie kauemman aikaa sokealta koiralta kuin näkökykyiseltä. Koiran sokeus  ilmenee siis sikäli arjen valinnoissa, että siskoni ei haluaisi esimerkiksi muuttaa uuteen asuntoon, muuta kuin siinä tapauksessa, että se on pakollista. Poppi kun on tottunut nykyiseen kotiinsa ja osaa siellä liikkua.

Iso sohva ja pieni koira /Muffi

Välillä myös Poppin kanssa unohtaa, että se on sokea. Varsinkin silloin kun se ja Muffi ovat yhdessä: silloin Poppi selvästikkin suunnistaa Muffin ja Muffin hajujen avulla. Usein suositellaankin, että sokealle koiralle kannattaa hankkia koirakaveri helpottamaan sen arkea ja suunnistamista pimeässä maailmassa. Poppi on hieno yksilö myös siitä syystä, että se ei ole yhtään sen varovaisempi tai pelokkaampi kuin silloin kun sillä vielä oli näkökyky tallella. Poppi hyppii edelleen sohvalle ja syliin. Se käy yhtä innoissaan myös juoksulenkeillä. Poppi on edelleen Poppi, vaikka sokea onkin. Tämä jos mikä on osoitus siitä, että koiralle näkökyky ei ole se tärkein aisti. Koiran sokeutumista ei siis kannata pelätä, vaan mukautua samalla lailla kuin mihin tahansa koiran piirteeseen.

Lisätietoa koirien silmäsairauksista,  erilaisista kaiheista ja PRA:sta löytyy Kennelliiton sivuilta!