Elämää sokean koiran kanssa

Muffilla on aina ollut valloittavat ja terveet nappisilmät, mistä olemme myös olleet onnellisia. Toivottavasti Muffin näkö säilyy mahdollisimman pitkälle entisellään. Koirilla kuitenkin on paljon silmäongelmia. Myös meidän lähipiirissämme yorkshirenterriereillä on ollut erilaisia silmäsairauksia.

Nappisilmät ja nappinenä

Muffin "isoveljelle", Onnille, kehittyi vanhuuden päivillään kaihi. Kuulemani mukaan vanhuuden kaihi on yleinen ongelma vanhenevilla koirilla. Vanhuuden kaihi heikentää näköä ja ajan myötä kaihi saattaa johtaa sokeuteen. Elämä koiran kanssa, jolla on vanhuuden kaihi (poikkeaa perinnöllisestä harmaakaihista ja viherkaihista) ei sen kummemmin muuttanut arkea. Oma koirani ei koskaan tullut kokonaan sokeaksi, vaan näkökyky ainoastaan heikkeni ja tapahtui niin vähitellen, että sekä koira että omistaja tottui siihen. Se oli vain yksi osa vanhuutta: samoin kuin hidastunut liikkuminen ja ketteryyden väheneminen.

Muffi päivänokosilla.

Koira voi myös sokeutua muusta kuin vanhenemisesta. Toisilla roduilla tämä on yleisempää kuin toisilla. Muffin saman ikäinen "serkku", Poppi, alkoi sokeutumaan jo muutamia vuosia sitten ja on nyt täysin sokea. Sokeus ei ole onneksi koiramaailmassakaan lopullinen tuomio: koira tarvitsee muita aistejaan huomattavasti enemmän kuin näköä ja näkökyvyn puute on vain tottumuskysymys. Niin koiralle kuin omistajallekkin.

Arki sokean koiran kanssa vaatii hieman kärsivällisyyttä ja pysyvyyttä: sokealle koiralle on tärkeää, että liikutaan tutuilla ja turvallisilla alueilla. Koira oppii muistamaan missä huonekalut sijaitsevat ja osaa liikkua kotonaan lähestulkoon kuin ennenkin, muiden aistien ja muistinsa avulla. Kuitenkin jos huonekalut vaihtavat paikkaa niin luonnollisesti myös yhteentörmäyksiä sattuu. Uuteen paikkaan tutustuminen vie kauemman aikaa sokealta koiralta kuin näkökykyiseltä. Koiran sokeus  ilmenee siis sikäli arjen valinnoissa, että siskoni ei haluaisi esimerkiksi muuttaa uuteen asuntoon, muuta kuin siinä tapauksessa, että se on pakollista. Poppi kun on tottunut nykyiseen kotiinsa ja osaa siellä liikkua.

Iso sohva ja pieni koira /Muffi

Välillä myös Poppin kanssa unohtaa, että se on sokea. Varsinkin silloin kun se ja Muffi ovat yhdessä: silloin Poppi selvästikkin suunnistaa Muffin ja Muffin hajujen avulla. Usein suositellaankin, että sokealle koiralle kannattaa hankkia koirakaveri helpottamaan sen arkea ja suunnistamista pimeässä maailmassa. Poppi on hieno yksilö myös siitä syystä, että se ei ole yhtään sen varovaisempi tai pelokkaampi kuin silloin kun sillä vielä oli näkökyky tallella. Poppi hyppii edelleen sohvalle ja syliin. Se käy yhtä innoissaan myös juoksulenkeillä. Poppi on edelleen Poppi, vaikka sokea onkin. Tämä jos mikä on osoitus siitä, että koiralle näkökyky ei ole se tärkein aisti. Koiran sokeutumista ei siis kannata pelätä, vaan mukautua samalla lailla kuin mihin tahansa koiran piirteeseen.

Lisätietoa koirien silmäsairauksista,  erilaisista kaiheista ja PRA:sta löytyy Kennelliiton sivuilta!