Koirakoulun ensimmäinen tunti

Koirakoulu alkoi eilen - ja kyllähän se jännitti. Tuntui aivan kuin olisi itse aloittanut koulun ja edellisestä kerrasta kun on 9 vuotta niin se hipaisi vatsanpohjaa. Ensimmäinen tunti koirakoulussa ei mennyt kovin hyvin. Tämä on sikäli ymmärrettävää, koska syy sinne menoon oli alun alkaenkin Legon äänekäs ja yli-innostunut suhtautuminen muihin koiriin niin voitte vain kuvitella mikä Legon reaktio ja keskittymiskyvyn taso oli suljetussa tilassa kuuden muun koiran kanssa. Varsinkin kun koirakoulussa oli ainoastaan yksi pienikokoinen koirarotu meidän lisäksi - muut olivat rottweilereitä, jotka saavat minutkin varpailleen.

Kaikki ihmiset ja koirat olivat siis jännittyneitä - olihan tämä uusi paikka ja tilanne. 

Koirakoulun vetäjän mukaan Lego ei ollut yhtään niin äänekäs kuin hän oletti, haukkuminen oli enimmäkseen innostunutta haukkumista, eikä Lego vaikuttanut pelkäävän muita koiria. Tämä on ilmeisesti hyvä asia?

Ainakin Legoa väsytti koirakoulun jäljiltä.

Ensimmäisellä tunnilla harjoittelimme perusasioita omillamme: istumista, maate menemistä, pyörimistä, katsekontaktia jne. Yksinkertaisia asioita, joihin Legolla ei meinannut riittää keskittyminen: paljon mielenkiintoisempaa oli seurata mitä muuta koululaiset tekivät ja haukkua niille. Vaikka olisikin ollut herkkuja tarjolla motivoimaan hyvää käyttäytymistä. Uuden asian oppiminen oli siis mahdotonta, vanhojen taitojen toistaminen mahdollista: kunhan vain herkku oli tarpeeksi hyvä ja muut koirat eivät päästäneet ääniä/tuijottaneet Legoa.

Välillä Lego jaksoi keskittyä. Istumisharjoitukset menivät yllättävänkin hyvin. Vaikeinta itselleni oli se, että en olisi saanut ottaa kontaktia Legoon äänen kautta puhumalla, vaan tavoitteena oli katsekontakti. Koska olemme tottuneet kommunikoimaan äänellä, ei katsekontakti tuntunut luonnistuvan ollenkaan. Toinen ongelma oli se, että aina kun koirankouluttajamme alkoi puhumaan ja huomioni siirtyi Legosta häneen, niin  Legon huomio siirtyi myös muihin koiriin: Lego alkoi haukkumaan, enkä oikein kuullut mitään mitä ohjaaja sanoi. Onneksi siis saamme ohjeet vielä kirjallisena.

Seuraavan viikon ajan täytyisi harjoitella ensimmäisen tunnin arkitaitoja. Tavoitteena on onnistua joka toinen päivä yhdessä uudessa arkitaidossa ja jokapäivä vahvistaa aiemmin opittuja. Nyt tiistaina harjoittelimme maate menemistä. Se alkoi sujua kun otin jalan avuksi. 15 minuutin harjoittelun jälkeen Lego osasi jo välillä mennä maate ilman jalkaakin saadakseen herkun! Eli kotiharjoittelu on tärkeää Legon kanssa, koska kotona se pystyy keskittymään ilman ulkopuolisia häiriöitä ja oppii uusiakin arkitaitoja. Huomenna vahvistetaan maate-käskyä ja ylihuomenna lähdetään tavoittelemaan katsekontaktia luvan pyytämiseksi.

Ensi viikon tunnilla meillä on vuorossa ohitusharjoituksia. Nämä harjoitukset tulevat mielestäni hieman liian aikaisin, Lego ei ole omasta mielestäni yhden tunnin jälkeen valmis vielä ohittamaan isokokoisia vieraita koiria - mutta eikai tässä voi muuta kuin toivoa parasta ja luottaa siihen, että kaikki menee hyvin.

Koirakoululainen | Lego