Kääpiörotujen ongelmia | Ikenet ja hampaat

Muffi on aina ollut perusterve koira. Ainoa asia, joka on tuottanut terveydellisiä ongelmia on sen suu. Tämä vaikuttaisikin olevan yleinen ongelma pienten koirien joukossa.

Pentuna ongelmaksi muodostui ensimmäisenä hampaat: niitä oli liikaa! Maitohampaat eivät lähteneet omillaan irti vaikka vakinaiset hampaat kasvoivat jo viereen. Tämän ongelman ratkaisimme kotitekoisella ratkaisulla: riehutimme pennun leikkimään sukkahousuilla. Sitä siinä sitten repiessä hampaita lenteli ympäriinsä. Tämä oli hyvin tehokas tapa päästä maitohampaista irti, onhan vetäminen yorkeille hyvin ominainen leikkimistapa. Isoimmat hampaat, jotka eivät lähteneet leikin yhteydessä kävimme poistattamassa eläinlääkärillä.

Muffi valmiina aamulenkille.

 Koska meillä ennestään oli jo yorkshirenterrierejä perheessä niin osasin odottaa, että hammasongelmat eivät lopu tähän. Ennaltaehkäisevästi pyrimme syöttmänään Muffille merileväuutetta, hammaspuhdistussuihketta, puruluita, siankorvia. Kävimme myös vuosittain eläinlääkärillä hammastarkastuksessa ja hammaskiven poistossa. Siltikin 5 vuoden iässä ensimmäiset pienimmät hampaat irtosivat suusta. Ja vuoden välisellä hammaslääkärireissulla hampaita irroteltiin aina tarpeen mukaan. Onneksi se ei kuitenkaan menoa haitannut, vaan Muffi tuntui voivan aina paremmin hammaslääkärireissun jälkeen: leikkiminen ja luiden pureskelu lisääntyi. Koko koira tuntui piristyvän kun hammasrivistö oli terveempi.

Olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että koiria tulisi pennusta saakka vuosittain käyttää asiantuntevalla eläinlääkärillä, joka ymmärtää koirien hammasongelmien ja -hoidon päälle. Parempi on poistaa huonot hampaat kuin antaa koiran kärsiä. Koska jos niitä huonoja hampaita ei poisteta ongelmat kasvavat huomattavasti suuremmaksi ja vaarallisemmaksi tulehduksista aina sydänongelmiin saakka.

Nyt pariin vuoteen Muffilta ei ole enää poistettu hampaita, vaan olemme selvinneet pelkällä puhdistuksella. Eli tuo tämä kypsyvä ikä jotain hyvääkin mukanaan: kun pienimmät ja ongelmaisimmat hampaat on jo aikoinaan poistettu niin koiran suu näyttää pysyvän paremmassa kunnossa vanhemmalla iällä, eikä tarvitse enää läpikäydä näitä kivuliaita operaatioita. Oma pieni harvahampaamme on kuitenkin kaiken tämän arvoinen!

Nyt lähestyy taas hammaslääkäriajan tilaaminen. Suunnitelmana on viedä Muffi eläinlääkäriin hammastarkastukseen samalla kun Lego-pennulle annetaan rokotukset. Hyviä merkkejä siitä, että on aika mennä hammaslääkäriin on se, että koiran hengitys haisee tavallista pahemmalta ja kuivaruoka ja luut eivät tunnu maistuvan tyypilliseen tapaansa.

Edellisen koirani, Onnin kanssa jouduimme loppuvuosina turvautumaan erilaiseen ruokavalioon, koska hammasrivistö oli jo niin harva. Raksujen syöminen oli vaikeaa, joten ruokavalioksi muodostui nk. yrjölän puuro ja jauheliha. Tämä ruoka maistui Onnille hyvin ja oli toki helppoa syötävää lähes hampaattomalle kaverille. Ainoa huonopuoli ruoassa olikin se, että se vaatii omistajalta omistautumista: Ruokaa sai tehdä kerran viikossa ison annoksen ja tämän valmistamiseen ja pakkaamiseen kului pari tuntia aikaa. Lisäksi viitamiinien ja rasvojen saannista täytyi huolehtia omatoimisesti. Suosittelen kyllä lämpimästi tätä ruokavaliota kaikille harvahampaisille seniorikoirille muuten. Siltikin toivon, että Muffin kanssa meidän ei tarvitsisi siihen turvautua.

Muffi